"Uunoja tehtäessä ei ole aikomuksena alkaa hienostelemaan. Siis niin, että elokuviin sisällytettäisiin sellaisia aineksia, kuvia tai muuta, joiden avulla yritettäisiin kalastella vaikkapa kriitikoiden hyväksyntää. Kaikki sellaiset ainekset, joissa voi aistia tämäntyyppistä nuoleskelua, leikataan raa'asti veks."
"Jossain vaiheessa kriitikot olivat sitä mieltä, että uunot täytyy kieltää." - Spede
Uuno Turhapuro -elokuvat ovat viimeisen vajaan parinkymmenen vuoden aikana olleet poikkeuksetta suosituimpia suomalaisia elokuvia, lyöden tuon tuosta laudalta myös tukun kansainvälisesti arvostettuja sekä menestyneitä hittielokuvia. Jo yksin yleisönsuosion perusteella Uunoa on mahdotonta väheksyä. -UT Tutkimusretkiä Uunolandiaan (1990).
Monessa maassa on omat antisakarinsa, laiska, tyhmä ja saamaton ressukka jota elämä kolhii, mutta joka päätyy aina voittajana takaisin omalle sohvalleen huikopalaa mättämään. Etenkin amerikkalaisella kulttuurilla näitä riittää, aina Aku Ankasta Homer Simpsoniin. Meillä on meidän oma Uuno Turhapuromme, joka pysyy suomalaisena palana komediahistoriaa, jollaiseen muu maailma ei saa kosketusta, josko tahtoisikaan. Englanniksi käännetty nimi kuuluu; Numbskull Emptybrook. Kuvaus ulkomaalaisille Wikipediassa on seuraavanlainen:
"Uuno is a ragged man, characterised by his tattered wifebeater (sleeveless shirt), sparse row of teeth and untidy face, perhaps depicting a stereotype of a Finnish loser."
Olen tietynlaisten sarjaelokuvien suuri ystävä, vielä enemmän olin sitä silloin kun olin pieni. Pekka & Pätkä -elokuvat oli nauhoitettu videokaseteille, joita tuli sitten kulutettua aika rankasti. Uuno Turhapuroja oli nauhoitettu neljä - Armeijan leivissä, Tupla-Uuno, Kaksoisagentti ja Epsanjassa. Nämä muodostivat käsitykseni Uuno-elokuvista johonkin asti. Myöhemmin näin loput elokuvista televisiosta, paitsi kaikkia 1990-luvun uunoja en usko nähneeni. Yllämainittuihin turtuneena Häpy Endkö? teki suuren vaikutuksen kun näin sen ensikertaa. Hetki sitten ostin kirpparilta sen omaksi, sekä Rautakauppiaan ja Muuttaa maalle. Nämä tuli nyt sitten katsottua ja vanha suosikki pysyy edelleen parhaana.
Itse en pitkään edes ajatellut, että näitä voisi vihata tai haukkua. Kepeät kansaanmenevät halvat komediat, jossa hömelöt sankarit hölmöilee ovat aina olleet itsestäänselvyys, joita on kiva katsoa silloin tällöin. Joillekin tällaiset ovat suurimpiakin suosikkeja, kuten esim. Kummeli-elokuvat. Kriitikot tuppaavat lyttäämään puoliautomaattisesti, se on selvä. Katsojat jo tietävät, ettei niiden perusteella kannata tehdä tällaisissa asioissa valintoja, jos kaipaa juuri tietynlaista viihdettä. Toki Uuno-leffojen välillä on silti eroja, laadullisia ja tyylillisiäkin.
Muutama ensimmäisistä leffoista on vielä tutustumisvaiheen asteella ja muistuttaa vielä Spede Shown sketsejä. Myöhemmin leffat ottaa pientä pesäeroa niiden tyylin ja Uuno päästetään valloilleen sellaisena kun se parhaiten tunnetaan. Perusasetelmien lisäksi tietyt elementit ovat myös lähes kautta linjan läsnä; väärinkäsitykset, kaksoisolennot, speden keksinnöt ja väliaikaviihde kuten pellehypyt.
Juoni tosiaan heitetään katsojalle melko selväksi jo heti kättelyssä, oikeastaan elokuvien nimet jo kertovat lähes täysin mitä tuleman pitää. Elokuvan sisältö onkin sitten tutun turvallista häsellystä ja Uunon ihmeellisten kykyjen seuraamista. Kykyjä ovat mm. selviytyminen aina kaikista itseaiheutetuista sotkuista, mitä ihmeellisimmät selitykset, pääseminen pummilla ja onnistuminen käytännössä melkein kaikissa utopistisimmissakin haasteissa, vaikka perusluonteeltaan onkin sohvalta vain ruoan perään ryntäävä.
Uunosta ei oikeastaan ikinä voi tietää, hänen piilevät kykynsä ovat lähes rajattomat. Se on yksi näiden elokuvien kiehtovimmista puolista. Uuno joutuu johonkin tilanteeseen, ottaa sen omakseen ja päihittää sen. Monet urheilulajit taittuu leikillään ja kekseliäisyydellään Uuno pääsee helpommalla hänelle annetuista tehtävistä. Tai sitten ei. Puhumalla hän kuitenkin selviytyy aina kärsimättä töppäyksistään.
Tekijätiimi tässä tapauksessa on vain niin onnistunut, että leffoista on tullut hittejä? Kyllä tässä on varmasti kyseessä kaikkien osa-alueiden saumattomasta yhteistyöstä, joka kolahtaa juuri suomalaisen tavanjullin hermoon. Vesku Loirin ilmiömäinen näyttely, erinomaiset sivuhahmot, Speden uniikki huumori ja kaikki leffojen ulkotarinalliset spedeilyt, uuno-tytöt ja Jaakko Salon täysin omalaatuinen musiikkiinsa. Vanhemmat leffat ovat myös hauskoja ajankuvia 1970-80 luvuista.
Elokuvia tehtiin kokonaisuudessaan 19, joista viimeinen vuonna 2004 ilman Spedeä, mutta hänen muistolleen. Leffoja ei voisi tänä päivänä tehdä sitäkään vähää, kun niin moni keskeinen näyttelijäkin on menehtynyt, puhumattakaan lähes kaikkien Uunojen ohjaaja Ere Kokkosesta. Itse Vesku Loirikin ilmoitti juuri uransa olevan ohi. Tämä on luultavasti ihan sopiva määrä Uunoja, hyvä että niitä on näinkin paljon. Jonkinmoinen maratooni olisi vielä tarkoitus saada lähiaikoina aikaiseksi. Sen lisäksi pitäisi käydä leffassa katsomassa Mika Kaurismäen Vesku-dokkari. Näillä mennään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti