Eugen Statistics. Elokuu.

Syksy saapuu ja sopii alkaa kittaamaan teetä. Kaappien varastoja on nyt täydennetty Tiikerin Päiväunilla, Persikka & Passion hedelmäteellä ja Tuhannen ja Yhden Yön teellä.

Elokuvat.

Tuli katseltua ihan kiitettävästi leffoja kuukauden aikana. Erittäin vaihtelevan tasosia ja -tyyppisiä. Klassikoita ja roskaa.

The Legend of Hell House. Erittäin kelvollinen kauhukartanopätkä. Toimii kuvauksensa ansiosta erittäin hyvin. Juonikaan ei loppujen lopuksi huonoimmasta päästä ole, vaikkei vaikuttavimmastakaan. "1970-luvun Haunting".

There Will Be Blood. Ehkä suurin pettymys. En vain saanut irti niin paljon kuin odotin. Daniel Day-Lewis on hieno näyttelijä joka pelasti tämän katselukokelmuksen.

Eyes Without a Face. Vaikuttava ranskalainen psykologinen kauhujännäri, joka saattaa toimia vielä paremminkin katselukertojen myötä.


Ralph Bakshi: Cool World (1992)

Cool World. Aikansa floppi, animaatiota ja reaalimaailma sekoittava tuhmanpuoleiseksi puettu leffa ei ole ollenkaan niin huono kuin maineensa antaa ymmärtää. Köyhän miehen Roger Rabbit tai Heavy Metal.

Jedin Paluu. Ensimmäisestä Tähtien Sodasta (1977) en ole ikinä erityisemmin pitänyt, mutta Imperiumin Vastaisku ja Jedin Paluu ovat aivan toista luokkaa. Kumpikin kuuluu parhaiden fantasiaelokuvien joukkoon, eikä ne ewokitkaan oikeastaan häiritse. Jedin paluulla on vielä yksi tunneperäinenkin etu itselleni, koska tuo taitaa olla ensimmäinen minulle nauhoitettu elokuva ikinä, ainekin jos lukee piirretyt pois. Tuli sitten katsottua melkosella toistolla, vaikken osannut lukea tekstejäkään.

8 mile. Ajattelin jo että jaksaakohan katsoa toista kertaa, mutta näköjään jaksoi. Ei ihmeellinen, muttei ihan huonokaan.

Teeth. Kauhukomedioita voi olla ihan katsottaviakin. Tämä oli huono.

Frostbite. Vielä huonompi. Melkein joutui lopettaa kesken. Kumpa olisi.

Fahrenheit 451. Nyt kolmannen kerran nähtyä voi sanoa että voi katsoa taas 5-10 vuoden päästä neljännen kerran. Aika sympaattinen scifisatu kirjattomasta tulevaisuudesta. Kirjaklassikoiden valinnat on mielenkiintoista seurattavaa.

Hiljainen pako. Ehkä vähän vaisumpi scifisatu. Loppua kohden parantui huomattavasti.

Last Action Hero. Ilman muuta erinomainen pätkä sarjassaan. Toimintakomedioiden parhaimmistoa. Lyhykäisyydessään typerä mutta hölmö.

Sinbad Merenkävijä. 1001 yön tarinoiden keräilijänä en pystyisi ohittamaan filmatisointia aiheesta, jos sellaisen nään. Douglas Fairbanks Jr. tallaa samoilla jäljillä kuin isänsä parikymmentä vuotta aiemmin. Tämä 1947 vuoden versio on yksi mielenkiintoinen näkemys muiden joukossa. Perus seikkailua ajan hengen mukaisesti.


Carl Boese & Paul Wegener: Der Golem (1920)

Der Golem. Klassinen ja vahvasti myöhempiä kauhuleffoja inspiroinut saksalainen elokuva vuodelta 1920. Caligari kabinetin (1920) ja Oopperan kummituksen (1925) ohella parhaita mykkiä kauhuelokuvia, jota harrastajien ei tulisi missata jos on mahdollisuus nähdä.

Miss Sweden. Jostain syystä odotin leffalta jotain rujoa, sellaista mitä ruotsalaisilta sopii toisinaan odottaakin. Harmillisen mitätön elokuva aktivistinuorista.

Tjenare Kungen. Ulf Malmrosin komedia, joka sijoittuu kasaripunkin ajoille. Ihan katsomisen arvoinen, muttei alkuunkaan Smala Sussien tai Hääkuvaajan veroinen.

Porky's - Kuuma nuoriso. Jonkinasteinen kulttihitti ja melkoisen huono sellainen.

King Kong. Peter Jacksonin versio. Yksi harvoista onnistuneista remakeista, eikä yritä haastaa alkuperäistä ja ylivertaistaan. Kolme tuntia ison rahan rämistelyä ei missään vaiheessa edes kyllästytä. Ohjaajansa ehkä toisiksi huonoin elokuva ja silti ihan hyvä. Ei paha saldo Peter.

Sisko tahtoisin jäädä. En taida sanoa tästä enää mitään.

Rock 'n Roll Highschool. Harmiton ja tyhjänpäiväinen Ramones-leffa.

Dracula. Vähän fiilistelin Bela Lugosia, kun aloin vampyyripostausta väsäämään. Ei kuulu suosikkeihini, mutta Lugosissa on hohtonsa.

Varkaitten Paratiisi. Hyvä kevyt hitskokki, josta inspiroidun tekemään listankin taannoin.

Chasing Amy. Keskinkertainen parisuhdekikkailu.

24 Hour Party People. Hämmentävä ja tylsä Manchesterin musiikkiskeneen sijoittuva leffankuvatus. En oikeastaan edes tiedä oliko tarkoitus olla elokuva vai mikä, mutta hyvää tulosta ei ole saatu aikaan.

Wallace & Gromit: Kanin Kirous. Ei oikeastaan kovinkaan yllättävä, mutta erinomainen ns. perheleffa. Tämä parivaljakko ei vielä huonossa elokuvassa ole ollutkaan.

Valkoinen Planeetta. Luontodokkari arktisissa oloissa elävistä otuksista. Ihailen suuresti luontoelokuvaajia ja taso tällaisissa on melko poikkeuksetta äärimmäisen laadukasta. Tämä ranskalaistuotos on sitä yleistä keskivertoa, mutta musiikkivalinnat on vähän häiritseviä.



TV & Video


Valtakunta (Riget, 1994)

Riget. Lars von Trierin henkimaailman rajamaille sijoittuva sairaalasarja on aika paljon velkaa Twin Peaksille. Tanskalaisen nuiva huumori ja etovasti ilmentyvät mysteerit kolahtivat sen verran amerikan suunnassakin, että sarjasta tehtiin jenkkiversio nimellä Stephen King's Kingdom Hospital. Sarja pyöri Suomessa nimellä Sairaala. Ainut vaan, että tuosta versiosta puuttui se fiilis, joka teki alkuperäisestä katsomisen arvoisen.

Katselin siis Valtakunnan ensimmäisen puoliskon, eli neljä jaksoa vuodelta 1994. Tarina jatkuu neljän 1997 tehdyn jakson myötä, jotka olisi tarkoitus katsoa seuraavaksi. Kolmatta "kautta" ei ikinä tullut, kun näyttelijöitä kuoli liikaa. Sarja on kyllä mieleeni erittäin paljon. Katson sitä nyt kolmatta kertaa, viimeksi katsominen jäi tosin kesken kun menetin yöuneni.

Idoli Afganistanissa. "Palkittu dokumentti kertoo Afghan Star -kilpailusta. Tosi-tv-ohjelmassa etsitään parasta laulajaa, maassa, jossa mm. tanssiminen ja naisten hiusten paljastaminen on kielletty." - esittely ylen sivuilla. Vaikuttava dokumentti jonka pääosan varastaa nainen, josta tuli maansa vihatuin, koska hän avasi hiuksensa ja tanssi. Kadunmiehet toisensa jälkeen sanovat, että tuollaisesta olisi oikeudenmukaista tappaa.

Masters of Horror: Fairhaired Child. Boksillinen noita Masters of Horrorin jaksoja löytyy dvd:näkin, mutta nyt on alkanut tulla jaksoja jota en ole ennen nähnyt. Epätasaisen sarjan ehdottomasti parhaita jaksoja. Jos sarja olisi kautta linjan tämäntasoista, niin sen voisi lukea yhdeksi parhaista tv-sarjoista, ainekin 2000-luvulla.

Sarjamurhaajat Ian & Myra. Henkilökuvat sarjamurhaajista on aiheena kestosuosikkeja. Mielenkiintoisia ja käsittämättömiä tapauksia.

Jalmari Helanderin lyhytelokuvat. Tuli tsekattua niinsanotusti koko tuotanto. Ohjaajalla on tatsia ja huumoria otteissaan. Joulun tullen sitten näkee riittääkö se pitkän elokuvan (Rare Exports) suhteen.

Rai Luolapoika. Tulipahan katseltua taas ruotsiksi dubbailtuja lapsuuteni suosikkeja. Joskus vain piirrosjälki ja musiikit riittävät tekemään vaikutuksen. Sana sieltä täältä kääntyy ehkä suomeksi, mutta kuvat vievät tarinaa ihan riittävän hyvin.

Salatut Elämät. Ismo & co.

Big Brother. Ei erityisemmin ole nyt jaksanut innostaa. Kaiken lisäksi kaksi parasta ja mielenkiintoisinta seurattavaa tippui heti ensimmäisenä. Joskohan nuo vanhat hahmot saa hommia mielenkiintosemmaksi.

Marienhof. Whoo-o-o! Whoo-o-o! Ties kuinka pitkä tauon jälkeen takaisin saatu saksalaissarja onkin yhtäkkiä joku jännitysohjelma. Täytyy sanoa, että kuvaus ja leikkaus on parempaa kun saippuasarjoissa yleensä.

Colgate Sensitive ProRelief. Ehkä taas yksi parhaita mainoksia aikoihin. Vihlovat hampaat tuntuu saavan kyytiä. Jes.

Nordic Short Films ja Raivoisat riimit on arvosteltu jo aikaisemmin erikseen.



Pelit

NHL 2004 PS1:lle. Haluaisin tykätä jalkapallopeleistä, kuten FIFA enemmän kuin änäreistä, mutta ei auta minkään. Lätkäpelit vain on helpompi omaksua, niissä sallitaan kontakti ja niissä voi tapella. Ne on muutenkin vauhdikkaampia ja kivempia, harmi vaan että antiikkiversiossani ei vielä lämätty ohjaimen tatilla. Olen aloittanut kaudenkin jo monta kertaa, mutten ole jaksanut tyhjentää muistikorttia sen vertaa, että sen saisi tallennettua.

Eihän nuo pari vuotta vanhat mallit ikinä montaa euroa maksa, jotta voisihin sitä joskus vähän päivittääkin noita pelejä. Jonkun NBA:n voisi myös harkita hankkivansa, huonoja ei nekään ole.

Ihan vaan by the way. Ostin tässä tänään - eli tosin jo syyskuun puolella kirpparilta Guinness World Records 2010 Gamer's Editionin. En tiennytkään että tällainen on tehty pelidiggareille. Pitää vähän perehtyä sen sisältöön lähiaikoina. Erittäin mielenkiintoiselta vaikutti.


Lehdet

En ole ikinä ollut mikään ihan hillitön lehtientilaaja, mutta tällä hetkellä kotiin tulee kahta lehteä.

Pienenä sain Turtles-lehden aina irtonumerona, vaikka tuskin osasin lukeakaan. Sen jälkeen olin Aku Ankka-fanaatikko ja kaikki taskarit ja lehdet oli oltava, joten tietysti akkari kopsahti joka keskiviikko kotiin. Jossain vaiheessa kun elokuvat jne. alkoi kiinnostaa enemmän, niin alettiin tilaamaan Katsoa, joka vielä silloin oli tv & elokuva-lehti. Nykyään Aku Ankan taso on heikompi ja Katso ei ole sama lehti ollenkaan.

Pelit -lehteä oli kertynyt veljen kautta aika paljon ja niitä tuli selailtua loputtomasti uudestaan ja uudestaan. Myöhemmin ostin kaupasta aina uuden PC Gamer-lehden, koska sen mukana tuli demo-cd. Lehti oli halpa ja hyvä, vaikkei Pelit-lehden veroinen. Ilmaiset demopelit korvasi paremman sisällön.

Jossain vaiheessa aloin tyhjentämään kirjaston poistomyyntien, kirppareiden ja divareiden lehtikasoja itselleni. Lähinnä vanhoja ja uusia elokuva ja musiikkilehtiä, joskus sarjiksia ja pelilehtiä, milloin mitäkin. Brittiläisiä elokuvalehtiä kävin ja käyn edelleen lukemassa kirjastossa, silloin tällöin olen saanut lahjaksikin. Tarkoitus on ollut jo monta vuotta alkaa tilaamaan jotain brittilehtiä, mutta jotenkin se on jäänyt.

Infernoa ja Miasmaa aloin ostaa irtonumerona muutamia vuosia sitten. Alkuvuodesta pistin tietääkseni ihan postilaatikkoon asti tilauskupongin Infernolle, mutta mitään ei ole kuulunut. En ole jaksanut tehdä uutta tilausta, enkä ole enää ostanut edes koko lehteä. Ehkäpä teen asialle vielä joskus jotain. Sillä välillä voin paikkailla tilannetta selailemalla siskon kasari-ysäri Suosikkeja jotka omin kellarista.

Niin. Deko tulee tosiaan nykyään Episodin lisäksi kotiin asti. Ei kai siinä sen kummempaa, sisustusta ja muuta dekoreissöniä käsittelevä lehti on ihan kivaa luettavaa ja kai siitä näin remontin ja muuton alla luulisi vinkkejä löytyvän.


Musiikki.

On tullut kuunneltua varmaan vähän kaikkea, muttei mitään erityisesti. Pintandwefallia, Satyriconia, Alcestia, Iannis Xenakista, Maurice Jarrea ja jotain. Radio on ollut aika paljon päällä ja mitäs sieltä, Maija Vilkkumaan biisi soi päässä. Stromaen biisi on ehkä masentavin radiohitti ikinä ja pakkohan sen levyäkin on ollut kuunnella Spotifysta ja se on ihan hyvä lajissaan.


Kuukauden lila.




Syyskuun odotetuimmat ensi-illat.

Gaspar Noé: Enter the Void (3.9)
Mika Kaurismäki: Vesku (3.9)
Arto Halonen: Prinsessa (10.9)