Drudkh on kahdeksanvuotisen historiansa aikana julkaissut jotakuinkin levyn per vuosi, poikkeuksena oli toissavuosi kun mitään ei kuulunut. Välivuotta edeltävinä vuosina tuli tupla-annokset, 2006 studioalbumi ja levyllinen folk-versioita vanhoista biiseistä, 2007 studioalbumi ja rajoitetusti painettu ep. Mitä tapahtuikaan tuona välivuotena? Drudkh teki sopimuksen Season of the Mistin kanssa. Yhtiö on nyt julkaissut bändin koko tuotannon uusiksi uusilla kansitaiteilla ja uudet levyt julkaistaan ties minkämoisina jättibokseina.
Ensimmäinen ison levy-yhtiön alla julkaistu Microcosmos ei ikinä kolahtanut kuten aiemmat levyt. Levy tuntui jotenkin liian kliiniseltä ja väkinäiseltä. Tämän takia odotukset uutukaiseen olivat tietenkin hyvin pelon sekaiset.
Nyt kuunneltuani levyä kerta toisensa jälkeen voin huokaista helpotuksesta ja todeta että tykkään levystä. Se on ilman muuta paljon parempi kuin edellinen levy, joka oli ensimmäinen pettymys bändin koko katalogista. Fiilis levyllä on jälleen sitä vanhaa melankolista ja tunnerikasta Drudkhia mitä pitääkin. Soundi on riisuttu ja maanläheinen, sävellyksillä ei suorastaan tähtiä kurotella, niitähän onkin kuulemma jo se kourallinen. Bändin levyt ovat aina toimineet itselleni syksyn ääniraitana ja tämä on taas levy joka kelpaa tarkoitukseensa.
Tasapaksuin kappale levyllä tuntuisi olevan intron jälkeen ensimmäinen raita, eeppinen Downfall of the Epoch. Se ei ole huono, mutta se ei ole mikään mukaansatempaavin aloitus. Ensikertalaiselle tuo yli 12 minuuttinen rypistys voi olla ratkaiseva tekijä pikaisessa bändin arvioimisessa. Kunhan antaa levylle mahdollisuuden, loput biiseistä ovat erittäin onnistuneita ja tuokin kappale alkaa kerta kerralta avautumaan enemmän.
Aloitusjärkäleen jälkeen levyn laadussa ei olekaan sitten mitään moitittavaa. Yhden hudin jälkeen bändi jatkaa loistavien levyjen sarjaa, jota pidetään yllä tasaisen tappavalla tahdilla. Levyn seuraavat kolme kappaletta Towards the Light, Twilight Aureole ja The Day Will Come eivät jää vanhempien levyjen klassikoiden varjoon. Vaikka biisien nimet jälleen ovat englanniksi, laulu toimitetaan mitä ilmeisimmin ukrainaksi. Toisaalta, lyriikat ovat aina jääneet arvailujen varaan ja sen takia niitä on useasti väitetty valheellisesti ns (national socialism)-henkisiksi. Drudkhilla on tiukka linja ulosantinsa kanssa, ei kuvia, ei haastatteluja, ei keikkoja, vain levyjä. Sen verran on kuitenkin tehty selväksi, että bändillä ei ole mitään tekemistä ns-ajattelumallin kanssa. Monet sanoituksista perustuu ukrainalaisten runoilijoiden teoksiin.
Levy julkaistaan myös 600 kappaleen rajoitettuna boxipainoksena, jossa mukana tulee kaikkea tarpeellista, kuten Drudkh-mustetta ja sulkakynää. Samaan aikaan ilmestyy myös kaksi coveria sisältävä ep, jota saa tilattua mm. boksin mukana ja vinyylinä. Ep kantaa nimeä Slavonic Chronicles ja sen cd-versio on minimalli joka ei itseäni juuri lämmitä kun ei ole juurikaan niitä tukevia soittimia. Vinyylimuodossa se on taas itselleni enemmän kuin tervetullut.
Ep:n ensimmäinen raita on Master's Hammer cover Indiánská Píseò Hrùzy. Drudkhin mittakaavalla ehkä hieman kokeellinen veto, mutta riipaisevan upea tulkinta. Vain viiden ja puolen minuutillaan se on paljon lyhyempi kuin Drudkhin omat kappaleet ja laahaavuudestaan huolimatta siinä tuntuu selittämätöntä vauhtia, joka ei todellisuudessa kumminkaan etene. toisen puolen täyttää versio Sacrilegiumin kappaleesta Tam Gdzie Gaśnie Dzień. Kyseessä on Drudkhin uran nopeatempoisin veto. Yleensä bändi saa aikaan hypnoottisen junnauksensa hitaalla doomahtavalla tatsillaan, mutta tässä tulee todistettua että se onnistuu siinä myös nopealla takomisella.
Covereita bändi ei ole ennen julkaissut ja ehkä siksi nämä kaksi biisiä on haluttu pitää irti pitkäsoitosta. Toisaalta niiden on ehkä katsottu myös poikkeavan liikaa varsinaisen levyn linjasta, eikä niitä ole esimerkiksi liitetty kalliimman painoksen bonusraidoiksi. Toisaalta kysymys voi olla yksinkertaisesti siitä lupaavasti alkaneesta Season of the Mistin rahastuskampanjasta. Kaikesta huolimatta lisälätty on syytä lisätä tilaukseen, sen verran hyvää laatua sekin on. Usko Drudkhiin on palannut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti