Balladi ohuesta miehestä ja toukokuun elokuvat.

Laibachin versio The Ballad of a Thin Manista. Löytyy slovenialaisten artistien tribuuttilevyltä Project Bob Dylan: Postani Prostovoljec. Musiikkivideokin on erittäin hieno.

Olen ollut viimeisen kuukauden ajan sen verran paljon maailmalla, että tuoreita postauksia ei ole juuri kuulunut. Kirjoittelen myöhemmin myös reissuista, mutta ihan ensin muutama maininta viime kuussa katsotuista elokuvista.


Gomorra (2008) **. Katsaus italialaiseen nykyrikollisuuteen. Mielenkiintoisesta aiheesta on saatu yllättävän tylsä elokuva, jonka ainoina hyvinä puolina voi mainita pari kolme yksittäistä kohtausta. Osa jutuista on myös ajatuksina hyviä, mutta toteutus ei esitä niitä edukseen. Harmillista sinänsä, odotukset olivat kuitenkin vähän korkeammalla.

Tideland.

Tideland (2005) **. Terry Gilliamin ura mielenkiintoisena ohjaajana kesti toistaiseksi vuodesta 1975 aina vuoteen 1998, sen jälkeiset elokuvat ei yksinkertaisesti toimi erityisen hyvin. Tietty omaleimainen hulluus ja erikoisuus on läsnä, mutta äärettömän epämielenkiintoisena ja pintapuolisena kohelluksena. Tidelandissa on hyviäkin ideoita ja toteutus paikoitellen hienoa, mutta mitään kovin erityistä siitä ei jää mieleen. Ihan katsottava elokuva ja parempi kuin samana vuonna ilmestynyt Grimmin veljekset, mutta pettymys ilman muuta.

Elämä on ihanaa (1990) ***. Mike Leighin viimeisin elokuva Vuosi elämästä on tavallisten ihmisten arjen juhlaa ja kurjuutta brittilähiössä, joka perustuu mielenkiintoisiin henkilöhahmoihin ja erinomaisiin roolisuorituksiin. Hieman elokuvan katsomisen jälkeen on hauska vertailla ohjaajan elokuvaa kahdenkymmenen vuoden takaa. Tavallaan samantyyppinen aihio samoilla näyttelijöilläkin, mutta vähän rauhattomampi.

Maata meren alla.

Maata meren alla (2009) ***. Tämä suomalaisleffa olikin sitten ensimmäinen positiivinen yllätys kuukauden elokuvista. Se ei tarjoa mitään hulppeita ajatuksia tai juonikuvioita, mutta se on varsin mukavaa seurattavaa. Afrikkalaistaustainen suomalaistyttö muuttaa Saksaan ihmettelemään maailman ja ihmisten menoa, sekä etsimään työtä. Siinähän sitten ihmetellään, jotenkin sympaattinen elokuva.

Kohtaamisia (2009) ****. Ei niinkään sympaattinen, mutta vaikuttavasti ja taidolla rakennettu suomalainen episodielokuva erilaisista ihmiskohtaloista. Elokuva nappaa ensihetkistä asti mukaansa ja pitää otteensa loppuun saakka. Enemmän kai surua kuin iloa, mutta parempi kaavahan tuo on mieleenpainuvalle ja vaikuttavalle teokselle. Vaatinee omat asetelmansa ja mielentilansa toimiakseen, mutta katsominen on yhtä kaikki suositeltavaa.

Toolbox Murders (2004) ***. Perushyvää keskivertokauhua on tarjoiltu etenkin kolmoskanavalla kohtalaisesti lähiaikoina. Toolbox Murders on tosin digiboksin peruja ja varmaankin lähemmäs vuoden takainen nauhoitus (saan käyttää sanaa nauhoitus ja sillä selvä, oli ohjelma jollain kovalevyllä tai millä tahansa!). Toolbox murders on ehtaa okkultisminsekaista psykologista kauhua, joka tuo mieleen 1970-luvun hienoja teoksia, kuten Roman Polanskin Vuokralaisen (1976). Aina loppukohellukseen saakka kaikki on rakennettu hyvin ja elokuva on jopa jännittävä. Loppu ei täysin lunasta odotuksia, vaikka lopun alku viellä vakuuttaakin. Suositetava valinta kauhun ystäville.

Midnight Meat Train.

Keskiyön lihajuna (2008) ***. Samaa sarjaa edellisen kanssa. Ensinnäkin, kuinka monta parempaa elokuvan nimeä tulee äkkiseltään mieleen? Mainio esimerkki paradoksaalisesta genrestä, eli laadukkaasta kökkökauhusta. Epäloogisuuksia viljelevä yhden idean elokuva jaksaa viihdyttää varsin graafisella lihoiksi pistämisellä ja kliseiden yliannostuksella, eikä edes tökerö loppu jaksa vihastuttaa tässä kontekstissa.

Rahalla saa (2010) **. Jens Lapiduksen menestyskirjoihin perustuva rikolliskuvaus Ruotsista on lähes Gomorran veroinen pettymys. Vaikka elokuvaa katsoo edellämainittua sujuvammin, ei ole tästäkään juuri hyvää sanottavaa. Muutama onnistunut kohtaus ja liuta tyylikkäitä jäpiköitä. Tarkoitus oli katsoa tämän ja Gomorran lisäksi samaan syssyyn myös Profeetta, mutta se jäi jostain syystä myöhemmäksi. Jos sekin osoittautuu pettymykseksi, en enää usko nykyaikaiseen rikoselokuvaan. En tosin pysty uskomaan, että se pettäsi.

The Social Network (2010) ****. Facebook elokuvalle en asettanut mitään erityisiä ennakkopaineita, luottoa löytyy toki David Fincherille, mutta Seitsemän ja Fight Clubin veroista elokuvaa en uskonutkaan näkeväni. Kovanluokan ohjaaja ja Trent Reznorin osallisuus soundtrackiin eivät ole huonoja lähtökohtia, mutta loppujen lopuksi pääpaino on Jesse Eisenbergin yksilösuorituksella naamakirjan perustajana Mark Zuckerbergina. Eisenberg on täydellinen valinta sanavalmiiksi pikkumulkeroksi, jonka ansiosta elokuva on ehkäpä myös viime vuoden hauskin elokuva, sen lisäksi että se on vuoden parhaita elokuvia kaikkiaan.

Rusalka (2007) on tituleerattu Venäjän Amélieksi, mutta vaikka elokuva onkin miellyttävästi ja kiintoisasti kuvattu, se jää esikuvastaan aika paljon jälkeen.

+ Jane Austin lukupiiri ** Rusalka *** Kalle mestarietsivä * Angel (1984) * Amityville Horror (1979) * Omen (2006) ** Mies ja alaston ase *** Kolmiapila *** Matkalla Chicagoon * Naiset ** Delfiinityttö ** Palveluksessanne, Miss Daisy ** Mami hoitaa ** Fail-Safe *** Varg Veum: Nainen jääkaapissa * Twilight Zone - The Movie * Vares - Huhtikuun tytöt **