Somewhere in London

Halpislentoyhtiö tarjosi meille kohtuuhintaista korvausta vastaan kuljetuksen Göteborgista Lontooseen, kaiken lisäksi oikein sopivana ajankohtana. Otimme tarjouksen vastaan ja majoituimme tuossa turistirysäisessä kaupungissa oikeaan rysien rysään, Piccadilly Circuksen kupeessa sijaitsevaa Piccadilly BackPackersiin. Siitä enemmän sitten myöhemmin. Lento kustansi joitain kymppejä plus matkalaukku viisitoista euroa. Hostelli parikymppiä vuorokausi.

Ensimmäisenä päivänä ei arvatenkaan mitään ihmeellistä kerennyt tehdä. Odottelua lentoasemalla että kuljetus suvaitsee saapua hakemaan. Sitten tunti minibussissa kohti ydintä. Sillä matkalla kannattaakin pitää silmät auki, kun silloin tuppaa näkemään ne matkan hienoimmat slummit ja lähiöt. Sitten metron metsästystä ja lipun ostamisen ihmettelyä. Paikallisilla teineillä ei tuntunut olevan ongelmaa hyppiä porttien yli tai mennä toisen kyljessä läpi. Vaikka olisi ollut pokkaa mennä pummilla, se ei olisi juuri onnistunut isojen matkalaukkujen kanssa.


Päivälippu kouraan hetken ihmettelyn jälkeen, tai no vanhan gentlemanin opastamana.. Sitten Piccadillylle toteamaan lähimmän Tescon sijaitsevan jotakuinkin tien toisella puolella majapaikasta. Ensin kirjautumaan sisään ja heittämään kamat selliin. Otimme neljän hengen huoneen kolmestaan ja tietysti yöllä pamahti yläpetiin joku vanhempi aussinainen kuorsaamaan kuin katujyrä. Mukavahan tuo henkilö onneksi oli, eikä pariin yöhön tarvinnut sen suuremmin pelätä tavaroiden puolesta.

Läheinen Carnaby Streetin kauppakatu taisi olla käytännössä ensimmäinen kohde jossa vierailimme.

Sitten tuli yö ja kaikki meni kiinni...

...tai siis lähes kaikki, mutta osa kaupungista vasta heräili. Yöt oli siis vietettävä Sohossa.

Hassua tosiaan. Luulisi Lontoon nyt olevan sen verran isoa kaupunkia, että aukiolevaa kauppaa ei olisi hankala löytää, mutta toisin on. Viimeinen undergroundkin jylähtää liikkeelle puolenyön aikaan. Tosin kaksikerrosbussit senkun paahtavat läpi yön. Puistot, hautausmaat ja kaikki menee verrattain jopa aikaisin kiinni ja kaupat myös. Tesco oli kyllä auki myöhään illalla, paitsi tietenkin sunnuntaina kun sitä viinihammasta eniten kolotti. Sohon etnokipari sai kelvata, vaikka hinta vähän korkeampi olikin, eikä laatuja juuri ollut mistä valita.

Aamupalan jälkeen take awayt kouraan Costasta tai Starbucksista ja St James Parkin läpi talsimaan (tai Green Parkin who knows)

On kai nämäkin heepot aina käytävä katsomassa, nykyään vierellä juoksevat turistilaumat ovat tosin hauskempi näky

 

Itselleni tämä oli kolmas visiitti Englannissa ja toinen Lontoossa. Se vaikuttaa tietysti paljon siihen kuinka paljon jaksaa innostua tietyistä nähtävyyksistä yms. mutta Lontoossa riittää nähtävää ja koettavaa loputtomiin. Tämä oli kuitenkin budjettimatka ja paljon jäi taas näkemättä ja ostamatta. Jonkin verran tuli kuitenkin hullaannuttua esim. vaateostoksilla Primarkissa. Siitä sitten erikseen myöhemmin.

Ensimmäisellä Lontoon visiitillä kävin myös Stonehengellä ja Bathin pikkukaupungissa opastetulla päivämatkalla. Todellakin suosittelen, Stonehengen paasien ympärillä on utopistinen tunnelma, jota ei paljon kuvat välitä. Manchester ja Liverpool olivat kohteena ihan ensimmäisellä reissulla ja kyllähän siellä näki niitä aitoja englantilaisia aivan eri tavalla kuin Lontoossa. Oikeastaan suurin osa ihmisistä on muuta etnistä alkuperää kuin englantilaisia, ainekin ihan keskustassa. Sääli sinänsä, kun ovat kuitenkin niin herttaisia.

Jossain. Jostain syystä.

Hyde Park. Maineestaan huolimatta vähiten suosikkipuistoni Lontoossa. Aamuisin siellä näkee sentään palkattuja koirien ulkoiluttajia massiivisine laumoineen.

Undergroundilla viipottaminen pitkin metrokartastoa on ehkä hauskinta puuhaa. Vaikka se näyttää aluksi sokkeloiselta ja epäselvältä, sen oppimiseen ei kovin kauaa mennyt. Metroja menee parin minuutin välein ja opasteet ovat selkeästi merkitty. Linjoja joutuu välillä vaihtamaan, mutta metrokartta taskussa se ei tuota ongelmia. Please mind the gap between the train and the platform. Ainut takaisku oli kun satuimme Camdeniin ruuhka aikana, eikä metro ottanut sen takia kyytiin muutamaan tuntiin siltä asemalta. Mielessä pitää kuitenkin pitää vyöhykkeet, ettei satu ylittämään rajaa kolmoszonelle 1-2 vyöhykkeen läpykällä. Merkittyjä olivat ainekin meidän kartassa.

Big Ben

London Eye

Tower Bridge

Mikä olisikaan ollut parempi tapa käydä katsastamassa ns. pakolliset nähtävyydet kuin viimeisenä iltana tuntia ennen vimosia metroja. Big Ben teki kieltämättä aika suuren vaikutuksen avautuessaan koko loistossaan yötaivasta vasten, heti metroaseman rappusten yläpäässä. London Eye sen sijaan ei vastaa käsitystäni erityisen hienosta nähtävyydestä. Siinähän ne kuitenkin tsekkaa samaan hintaan.

To be continued...