torstai 16. kesäkuuta 2011

Oceans (2009)

Pari vuotta sitten valmistunut ranskalaisdokumentti meren ihmeellisestä maailmasta sai ensi-iltansa meillä päin pari kuukautta sitten. En kerennyt todistamaan kokemusta Finnkinon isoilta kankailta, mutta sentään kankaalta, Kino Iiriksen tunnelmallisessa salissa. Luontoelokuvia on luojan kiitos alkanut tippumaan elokuvateattereidenkin ohjelmistoon ja dvd-levitykseenkin pääsee koko ajan erittäin laadukkaita tuotoksia, pääosin ranskalaisia ja englantilaisia. Tämän pienimuotoisen trendin keskelle Oceans laskeutuu vahvaan keskikastiin.

Elokuvan alkaessa sai taas järkyttyä vanhasta kunnon päälle liimatusta kehyskertomuksesta, suomeksi dubattuna tietenkin. Poika kyselee paapaltaan mikä meri oikeastaan on miehiään. Sitten sukelletaankin ns. pinnan alle. Periaatteessa tarinankerronta on ainekin aluksi melko turha ja ärsyttävä, mutta loppua kohden siihen alkaa kiintyä ja se alkaa jopa toimia. Usein luontodokkareissa tavataan kertoa enemmän niistä luonnonkappaleista joita kuvataan, tässä ei juuri infoa tipu. Lopussa alkaa sitten se pakollinen pelastakaa maailma -osio, joka on toteutettu itseasiassa aika hyvin. Jopa ihminen-tuijottaa-kalaa-akvaariossa-vai-kala-tuijottaa-ihmistä-omassa-akvaariossaan asetelma toimii olematta korni.

Oceans ei ole kokonaisuutena mitään parasta ikinä, tunnin verran se on täysin keskivertoista luontoelokuvaa, mutta sen lisäksi sillä on omat ehdottomat hetkensä. Muutama kohtaus on kauneudessaan kuin balettia Disneyn Fantasia (1940, 1999) -elokuvista, suurta sinfoniaa ja kylmiä väreitä tuovia kuvia. Suurin osa seuratuista eläimistä on vain meren pintapuolista perusosastoa, mutta onneksi hetken aikaa päästään nauttimaan myös synkempien vesien kauhukabinetista, joka on eräs mieleenpainuvimmista jaksoista koko elokuvassa. Kyllähän tätä ainekin luontodokkareista pitäville kehtaa suositella.

4 kommenttia:

  1. Minusta Oceans oli ihan huikean hieno juuri tuon luontokuvauksensa osalta. Tuntui, että siinä näki niin paljon kaikkea uutta ja jännää meren pohjasta, ja kun se mursuäiti halaili lastaan, meikäläisellä valui tippa linssistä ;-)

    Samoin haijuttu oli hieno. Niin erilainen kuin haijutut yleensä.

    Kehystarina oli kieltämättä vähän kökkö ja sen kertojan olisi voinut minun puolesta jättää vaikka kokonaan pois, koska ei kuitenkaan kertonut niistä elikoista mitään oleellista tietoa ;-)

    VastaaPoista
  2. Parhaimmillaan huikean hieno, jopa poikkeuksellisen upea, mutta suurelta osin varsin "tavallinen" luontodokkari, joka jo sinänsä on yleensäkin aika paljon.

    Varmasti vielä isompi screeni olisi tehnyt tehtävänsä, mutta jokatapauksessa varsin vaikuttava elokuva.

    VastaaPoista
  3. Joo, ihan kiva katsoa valkokankaalta, vaikka en itekään kuulu luontodokkarien suurimpiin ystäviin. Itse kyllä mieluusti olisin jättänyt sen lopun pelastakaa maailma -jutun pois ja ilman sitä olisin saattanut tykätä tästä vieläkin enemmän.

    VastaaPoista
  4. Niinno kaipa siinä maailman pelastamisessaki ois puolensa.. Ei Oceans mun mielestä yhtää liian paljoa tuputtanu ja onhan se nyt kuitenki ihan asiaa.

    VastaaPoista