Tavarataivas (2012)

Petri Luukkainen: Tavarataivas (2012)

Ihmistä ympäröivä tavara vaikuttaa ihmismieleen melkoisen paljon. Kuvittele olevasi yksin tyhjässä kerrostaloasunnossa, talviyössä, seurana ikkunasta loistavat kaupungin valot. Se on melankolinen tila. Kaunis, vaikuttava ja hieman pelottava. Kuvittele nyt suurimman osan todellisuus; on laitteet ja viritelmät, joille ei liikene tarpeeksi aikaa, kirjat ja muu media joita ei ehdi lukea tai kuluttaa.

Löytäessään itselleen sopivan keskitien näiden kahden välillä, ihmisen on parempi olla. Tavarataivas on elokuva, jossa nollataan tilanne ja lähdetään kartoittamaan prioriteetteja alusta asti uudestaan.

Mun nimi on Petri, mä oon 26 vuotias sinkku, tavaran rakastaja Helsingistä. Nyt mä oon alottanu tämmösen kokeen, koska mä haluun löytää sen asian mikä tekee mut onnelliseksi. - Petri

Petrin manifesti pitää sisällään materiasta pidättäytymistä yhden vuoden ajan. Mies lastaa koko omaisuutensa konttiin, josta hakee yhden tavaran päivässä, nähdäkseen mikä elämässä on tärkeää. Lähtöpiste on alaston Petri, joka ei saa myöskään ostaa mitään uutta vuoden aikana.

Kulutuksen määrä nykymaailmassa on ajettu äärimmilleen, eikä loppua näy. Sadan tavaran säännöstä on puhuttu jo vuosia - luovu kaikesta mitä et tarvitse ja arkinen taakkasi kevenee jne.

Ensikertaa omilleen muuttaessa monella tuskin sataa tavaraa enempää onkaan, mutta vuosia visan vinguttua on vaikeampi tehdä totaalista puhdistusta. Petri erosi tyttöystävästään kolme vuotta ennen projektia, joka ajoi hänet hakemaan lohtua peleistä ja vempeleistä.

Turhautuneen nuoren kapina voi purkautua monella eri tavoin. Petrin tapa on siihen nähden varsin terve, vaikka lähipiiri sitä ihmetteleekin. Välillä käy äiti taivastelemassa pojan touhuja, välillä kaverit, joihin yhteydenpito projektin takia on katkolla. Vastakkainasettelua haetaan rupatteluhetkistä mummon kanssa ja totuuksia sukulaispojalta.

Tavarataivas ei käsittele ongelmaa yleisellä tasolla. Se ei syyttele, eikä tuomitse ketään, vaan kertoo yksilön tarinan jaloilleen nousemisesta. Annetun perusteella on tosin vaikea lähteä punnitsemaan kuinka syvällä sitä on oltu. Selviytymistarina on romantisoitu ja huumorintäyteinen. Paljon jätetään näyttämättä. Projektin tarkoitus on olla henkinen koettelemus, dokumentin tarkoituksena silkka viihde.

Kaupungin valojen sävyttämä öinen tunnetila on elokuvan lähtökohta. Taustalla soiva sulava jazz voisi tuntua liiankin kliseiseltä, ellei se yksinkertaisesti sopisi siihen. Se asettaa ja määrittelee tunnelmaa. Eikä vähäisimpänä, kuulostaa hyvälle.

Petri on oman docu noirinsa antisankari, jonka kertojaäänenä laukomat kaneetit sopisivat kyllä paremmin vakuutus- tai pankkimainoksiin. Tavarataivas on mukava pieni elokuva, joka saa hyvälle mielelle. Kevyt ja helppo katsella, sekä tavaran haalijana ihastella. Ei siksi että ihailisi Petrin päättäväisyyttä, vaan itse prosessia. Tietysti myös sitä, että jollain on oikeasti aikaa, halua tai tarvetta projektin läpikäymiseen.

Valtakunnallinen ensi-ilta elokuvalla on helmikuun ensimmäinen päivä. Sitä ennen, Tavarataivas kuuluu tämän vuotisen DocPointin ohjelmistoon, joka starttaa 22. päivä tätä kuuta. Tarkemmat ajankohdat löytää DocPointin sivuilta. Lisää ennakkotunnelmia tarjonnasta luvassa lähipäivinä.