DocPointin näytöskohtaiset liput tulivat nyt perjantaina myyntiin. Festivaaleille on jälleen kerran saatu upeita dokumentteja joka puolelta maailmaa. Siellä pääsee helposti tutustumaan meille liian tuntemattomiin aiheisiin, etenkin ongelmiin maailmalla, joiden kanssa vahvat mutta heikko-osaiset taistelevat päivittäin.
Monessa elokuvassa löytyy vahva kriittinen vire luontoon, itseensä ja toiseen ihmiseen kohdistuvaa käyttäytymistä kohtaan. Valinnat eivät pursua niinkään isoja nimiä ohjaajien tai kohteidensa puolesta. Se on elokuvien todennäköisen laadun kannalta vain hyvä asia, valintojen kannalta huomattavasti haastavampi. Nähtyään elokuvia, tulee kuitenkin valinnanvaikeus puhuttelevista ja visuaalisesti häikäisevistä teoksista joita suositella.
Henkilökuvia elokuvataiteen, teknologian ja musiikin saralta löytyy vain muutamia. Liv & Ingmar käsittelee Liv Ullmanin ja Ingmar Bergmanin välistä suhdetta viidenkymmenen vuoden ajalta, joka on esitetty Livin uuden haastattelun ja arkistomateriaalien avulla. Ei mitään mullistavaa, lähinnä kesyä muistelua ja järjettömän upeita pätkiä Bergmanin elokuvista.
Roman Polanski: A Film Memoir on uudehko, kaiken kattava katsaus Polanskin vaiherikkaaseen elämään. Polanski kertoo avoimesti kipeistä ja häpeällisistä aiheista, koskettaen myös katsojaa syvästi. Se on näistä kahdesta elokuvantekijöitä käsittelevistä julkaisista se paremmin tehty.
Tarjonnasta löytyy myös kadonnutta Steve Jobs haastattelua ja Ice-T:n esikoisohjausta(!) Something from Nothing - The Art of Rap, epätasaista jatkoa The Perverts Guide to Cinemalle, nimellä The Pervert's Guide to Ideology.
Festivaalien keveimmästä kastista vastaa camp-henkinen dokumentti Saksan jalkapallomenestystä ennustaneesta Paul-mustekalasta.
 |
| Dheeraj Akolkar: Liv & Ingmar (2012) |
Tämän vuotisena kinofonisena konserttina nähdään neuvostoklassikko, Turksib (1929), beatboxaaja Felix Zengerin säestyksellä. Sitä ei ainakaan kannata missata. Lue Peter von Baghin kuvaus elokuvasta.
Jos haluaa nähdä tavallisuudesta poikkeavaa elokuvatulkintaa, ei missään nimessä kannata jättää myöskään Stan Brakhagen elokuvasarjoja väliin. Brakhagen elokuvia katsellessa ajattelee väistämättä yhtä paljon elokuvan tekotapaa, elokuvaa itsessään, kuin sen tapahtumia. Arkisista tapahtumista filmille raapustettuihin syheröihin, Brakhagen elokuvat ovat ainakin mieleenpainuvia. Ei sovi kaikille.
Brakhagen kanssa samaan joukkoon kuuluu ranskalaisen Rose Lowderin lyhyet avant-gardistiset maisemarykäisyt. Sarja löytyy myös Tuula Mehtosen leikkaamille elokuville.
Ihmisen, teknologian, luonnon ja teollisuuden välisistä komplikaatioista kertoo kaksi festivaalin ehdottomista helmistä, Tea Or Electricity ja Planet Ocean. Näistä ensimmäisessä seurataan kuinka saadaan vedettyä sähköt eristäytyneeseen marokkolaiskylään vuoristossa, ja miten se vaikuttaa kylän asukkaisiin. Kyyneliä vastaan voi olla vaikea taistella, kun hyväsydämisen kylänköyhimmän ahdinko ajautuu entistä suurempaan kontrastiin. Todella hieno elokuva, suosittelen lämpimästi.
Jälkimmäinen on valtava, vaikuttava ja koskettava luontoelokuva merestä kauan sitten ja nyt, aina pohjalta pinnan yläpuolelle asti. Luontoelokuvien saarnavaa koulukuntaa, muttei huonolla tavalla. Saattaa jopa vaikuttaa katsojien toimiin vastaisuudessa. Kuvat ovat uskomattoman kauniita, jopa genrensä korkeaan tasoon nähden.
 |
| Yann Arthus-Bertrand and Michael Pitiot: Planet Ocean (2012) |
 |
| Jerome Lemaire: Tea Or Electricity (2012) |
Fortress kertoo monelle etäisestä kiistasta, Moldovan ja Ukrainan välisestä maasta, jota kukaan ei ole tunnustanut. Transnistriana tunnettu alue on julistettu vuonna 1990 ja sitä on hallinnut sama presidentti viime vuosiin asti. Dokumentti kertoo käänteen tekevistä presidentinvaaleista, maan mukautetusta demokratiasta, sekä ihmisten poikkeavista käsityksistä maataan ja naapurimaita kohtaan. Mielenkiintoisesta aiheesta saadaan irti vain pintaraapaisu, mutta sitäkin kiehtovampi.
Filippiiniläisten au pairien elämää seuraava tanskalaisdokumentti Au pair seuraa nuorten naisten elämää heidän näkökulmastaan. He lähettävät lähes kaiken ansaitsemansa suoraan kotimaahansa, perheilleen. Heidän kotimaassaan joka kolmannen lapsen äiti työskentelee ulkomailla, joista he lähettävät kotiin yhteensä noin 20 miljardia vuosittain. Koskettava ja surullinenkin elokuva, jonka jälkeen rahahuolet suomalaisittain tuntuvat väistämättä olemattomilta.
 |
| Klára Tasovská & Lukás Kokes: Fortress (2012) |
 |
| Kim Andersen & Nicole Nielsen Horanyi: Au Pair (2012) |
Varsovan elokuvafestivaaleilla parhaan dokumenttielokuvan palkinnon saanut puolalainen Fuck for Forest seuraa keskinäistä ja vierailevilla tähdillä kuvattua pornografiaa kauppaavan aktivistiryhmän elämää. Voiton sijaan maksullisista videoista saatu raha menee sademetsien suojeluun. Ryhmä on lähtöisin norjalaisen black metalin kehdosta, Bergenistä, josta siirrytän elokuvan myötä myös Berliiniin ja lopulta sademetsähuolien pääkallopaikalle Amazonin sademetsille Brasiliaan.
Elokuva on Brasilia-osiota lukuunottamatta melko haperoa. Vain lopun näkemyserot tekevät siitä katselun arvoisen. Kuten jo mainittu musiikillinen ääriliike, Fuck for Forest on lähtöisin sieltä, missä ihmiset ovat rikkaita ja kaiken pitäisi olla hyvin. Tämä mielessä elokuvalla on muutakin annettavaa kuin pelkän ryhmän seuraaminen sellaisenaan.
Sarjassamme huolettomat pumminuoret, festivaaleilla tarjotaan myös meneväksi saksittua pikkurikollistoimintaa. Tomorrow seuraa venäläisen taide- ja aktivistiryhmä Voinan provokatiivisten mielenosoitusten takana olevaa ryhmää. Porukka tuli tunnetuksi Youtube-hitistään, jossa he vastustavat virkavaltaa kaatavamalla heidän autonsa. Ei aivan Banksya, mutta ehdottomasti katsomisen arvoinen silti.
 |
| Michal Marczak: Fuck For Forest (2012) |
 |
| Marc Wiese: Camp 14 - Total Control Zone (2012) |
Kun on niin paljon kriittistä elokuvaa maailmalta, mukaan on mahduttava ainakin yksi alati puhuttavasta Pohjois-Koreasta. Camp 14 - Total Control Zone kertoo pohjoiskorealaisella vankileirillä syntyneestä ja sieltä karanneesta Shin Dong-Hyakista. Viime vuonna samasta aiheesta julkaistiin Blaine Hardenin kirjoittama kirja.
Olen kohoamassa eläimen tasolta, mutta edistys on todella hidasta. Joskus yritän itkeä ja nauraa kuin muut kokeillakseni, tuntuuko se joltain - Shin Dong-Hyuk
Päävieraaksi festivaaleille saapuu pitkän linjan ohjaaja Jerzy Sladkowski, jonka lisäksi siellä nähdään The Queen of Versailles -elokuvan ohjaaja Lauren Greenfield, Fuck for Forest -elokuvan tuottaja Mikołaj Pokromski ja festivaalin päätöselokuvan, Men at Lunchin, ohjaaja Seán Ó Cualáin.
Katsottavaa siis aivan varmasti riittää jokaiselle dokumentin ystävälle. Yksityiskohtaisemmin valikoiduista elokuvista vielä lisää myöhemmin, ja sitä odotellessa, tutustu tarjontaan täällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti