sunnuntai 4. lokakuuta 2009

tyttö joka leikki tulella (flickan som lekte med elden, 2009)




ruotsalaisen millenium-trilogian keskimmäinen osa tyttö joka leikki tulella jatkaa miehet jotka vihaavat naisia (män som hatar kvinnor, 2009) tarinaa vuoden päivät edellisen elokuvan tapahtumien jälkeen. synkeän sävyinen androgyyni lisbeth salander on kierelly maailmaa ja ruotsiin palattuaan hän muuttaa yhteen miriam wu nimesen naisen kanssa. kohta alkaakin tapahtua kun ihmisiä alkaa löytyä salaperäisestä murhattuina. lisbethiä epäillään murhista ja hän lähtee sekä pakosalle että selvittämään tapahtumia. alkaa paljastua yhtä sun toista hänenkin sukutaustoistaan.

toisin ku sarjan ensimmäisessä osassa lisbeth ja salapoliisi mikael blomkvist ei työskentele suoranaisesti yhdessä. pääpaino onkin tällä kertaa selkeästi lisbethissä. hahmohan on kieltämättä hyvä että ei siinä mitään vikaa ole että häntä niin kovasti seurataan. mutta harmittaahan se ettei niin sulavasti toiminu yhteistyö mikaelin kanssa ole nyt läsnä. mikael ei yksinään ole ihan niin mielenkiintoista seurattavaa, poisluettuna muutamia hetkiä jolloin hän loisti, eritoten kohdissa jossa hän käsitteli huorissa käyvää miestä joka sattu tietämään asioita jotka niin kovin mikaelia kiinnosti.

traileri elokuvasta ei ollu kovinkaa houkutteleva. se oli aika toiminnan täyteinen. elokuva kaikkiaan ei ole sitä. mun mielestä väkivaltaa on ehkä vähemmän ku ekassa osassa. mutta kaikki tappelukohtaukset on tehty todella laadukkaasti ja hyvällä maulla. väkivalta siis näyttää tosi hyvältä. mistään kuvottavasta ei kumminkaan ole kyse tällä kertaa. mutta vaikea tälläsestä elokuvasta on ehkä tehä älyttömän hyvää traileria, elokuva kun on niin selkeästi juonivetoinen. juoni ikävä kyllä ei kanna tällä erää niin hyvin kun erinomaisessa miehet jotka vihaavat naisia. siinä tarina oli monipuolinen, hieman yllättäväkin paikoin ja eteni pikkuhiljaa älyttömiin mittasuhteisiin. taas niitä naisia vihataan ja taas sietäisi tietyt miehet päästää päiviltään. mistään feministipaatoksesta ei siis silti todellakaan ole kyse. tarina on ehkä enemmänkin keskiverto ruotsalaisen tv-dekkarin tasoa. mutta kannattaa katsoa jos piti ekasta osasta. ja eihän siihen päätösosankaan ensi-iltaa ole enää kauaa. kyllä tämä niinkin hyvä oli että sen näkemistä odottaa oikeastaan aika innoissaan.

stieg larssonin oli wikipedian mukaan tarkotus kirjottaa millenium-sarjastaan kymmenen osainen. nämä kolme romaania jotka kaikki filmatisoitiin hän kerkesi kirjottaa kokonaan mutta ne julkastiin vasta kirjailijan kuoleman jälkeen. se on iso menetys ja oishan se ollu kiva saada tämän tasoinen pitempi elokuvasarja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti