Poulet aux Prunes (2011)

Marjane Satrapi & Vincent Paronnaud: Poulet aux prunes (2011)

Poulet aux Prunes, eli Luumukanaa on yksi parhaita lukemiani sarjakuvaromaaneja. Se kertoo iranilaisesta miehestä, jonka vaimo pistää säleiksi tämän tarin, jonka soittaminen oli hänelle tärkeintä maailmassa. Korvaavaa soitinta ei löydy ja mies päättää kuolla.

Tämä on sarjakuvataiteilija Marjane Satrapin uusi yritys muodostaa sarjakuvaansa elokuvan muottiin. Tunnetuksi hän tuli viimeistään Persepolisin animaatioversiosta viisi vuotta sitten. Persepolis oli tyyliltään uskollinen sarjakuvalle, Poulet aux Prunes sen sijaan ei ole edellisen tapaan animaatio. Tarkkaan sommiteltu, useita tyylejä kokeileva, värikäs karkki se on. Tyyliä lukuunottamatta se mukailee hyvin tarkasti alkuperäisteosta, tosin tari on vaihtunut matkan varrella viuluksi.

Sarjakuvan mustavalkoinen ja pelkistetty taide riittää kertomaan upean tarinan, joka jää vahvasti mieleen. Ikävä kyllä elokuvan tyylillä ei kaapata mukaansa. Sarjakuvaa lukiessa voi itse vaikuttaa tahtiin jolla haluaa edetä, ajatella tapahtumia, henkilöiden tunnetiloja, nauttia, kärsiä ennen jatkamista ja pysähtyä katsomaan kuvia, tutkailla piirrosten yksityiskohtia. Tarina vaatii sen kaiken toimiakseen oikein, sellaisenaan se onkin virheetön.

Elokuvan räikeä väritys on toki mukavaa katsottavaa, mutta se vesittää välillä hieman tunnelmaa. Muutamissa yksittäisissä ratkaisuissa onnistutaan, esimerkiksi episodi pojan tulevaisuudesta amerikkalaisen unelman sisäistäneenä perheen isänä on täysosuma. Sitcom-henkinen kuvaus voittaa kerrankin alkuperäisen.

Näyttelijät näyttävät rooleihinsa sopivilta, joskin suorituksista uupuu se jokin. Satrapi aisaparinsa Vincent Paronnaudin kanssa operoivat täydellisesti piirroksia, mutta eivät onnistu ihmisten ohjaamisessa aivan yhtä hyvin. Maria de Medeirosia ja Isabella Rossellinia on kuitenkin aina mukava nähdä elokuvissa ja jälleen kerran he täyttävät roolinsa oikein hyvin.

Sinänsä karuun aiheeseensa nähden elokuva on lämmin, hauska ja romanttinen. Ehdottomasti katsomisen arvoinen, kaunis ja tarinaltaan edelleen hieno, vaikkei sovituksena olekaan niin onnistunut. Rakkautta & Anarkiaa festivaaleilla taas tarjolla.