Nähtyäni Pahan perheen trailerin en todellakaan ollut kovin vakuuttunut. Traileri oli naamiotu jostain syystä jonkinlaiseksi karaokevideoksi ja se olisi voinut tavallaan toimiakkin, muttei kumminkaan muuta tehnyt kuin ärsytti. Hyvä etten sen perusteella jättänyt leffaan menemättä, koska kyseessä olikin aikamoisen hieno elokuva. Aleksi Salmenperä onnistui 2004 elokuvallaan Lapsia ja aikuisia ja ehkä jopa vielä paremmin Miehen työllä 2007, esitellä arkoja ja harvemmin esiin otettavia aiheita. Joka kerta siis paremmin ja saa vain nähdä mitä on tiedossa ensikerralla, sillä Paha perhe on taas astetta upeampi ja rohkeampi.
Ville Virtanen esittää onnistuneesti onnetonta rikkonaisen perheen isää, joka ei mitenkään saa pidettyä oikein mitään palasia kohdallaan. Hän asuu uuden vaimonsa ja heidän pojan, sekä Danin kanssa, joka on edellisestä avioliitosta. Riitaisan eron jälkeen perheen tytär Tilda lähti äitinsä kanssa ulkomaille majailemaan milloin minnekkin, ilman osoitettakaan. Kun hänen äitinsä kuolee, on hänen saavuttava suomeen hautajaisiin. Dani ei tunne siskoaan oikeastaan ollenkaan, koska ovat viimeksi nähneet joskus vauvaikäisinä. Tilda ja Dani löytävät toisensa isän mielestä liiankin hyvin, eikä hän voi suvaita heidän liian lämpimiä välejä. Kaikkensa yrittäessään mikään ei onnistu vaan pahenee, loppujen lopuksi mennen täysin älyttömyyksiin asti.
Dania esittää toinen skavabölen poika, Lauri Tilkanen. Tildaa taas esittää Pihla Viitala, joka onnistuu mielestäni erittäin hyvin. Sopivan etäiseksi hän jää ja täten pitää hahmonsa mielenkiintoisena. Pihla Viitala on tämän hetken mielenkiintoisimpia uudehkoja näyttelijöitä ja hän on kerennyt näytellä jo islannissa asti, kauhuelokuvassa Reykjavik Whale Watching Massacre (2009). Reino Nordinkin nähdään elokuvassa Tildaa vikittelemässä ja pikaisesti myös tämän hetken skandaalileidi Kaarina Hazard.
Elokuva käsittelee siis arkaa aiheitta sujuvasti ja suoraan, moralisoimatta sen kummemmin. Pääpaino on mustalla huumorilla ja isän epätoivoisilla yrityksillä saada asiat järjestykseen. Hän on ammatiltaan tuomari ja eräässä surkuhupaisassa kohdassa huutaa lakikirjasta oven toiselle puolen pykäliä jotka koskevat kiellettyjä suhteita. Liian totisena elokuva olisi varmaan ollut inhottava. Se vaatii siis synkeän huumorinsa toimiakseen, mutta ihan komediana mielestäni elokuvaa ei silti voi pitää.
Alussa hieman tökkivän vähäeleiseltä vaikuttava tragikomedia etenee näyttävästi kohti lopun finaalia. Elokuvan viimenen kuva on itseasiassa erittäinkin vaikuttava, se voisi hyvinkin olla kuin jostain suuresta klassikosta. Tämä asettaakin riman jo aika korkealle ensikertaa varten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti