Eugen Statistics. Kesäkuu.

Kesä, festarit ja jalkapallo on tietysti vaikuttanut paljon musiikin, elokuvien jne. nauttimiseen kotosalla, mutta on kai sitä jotain viime kuussa kuunneltu ja katseltu. Festarit on tietysti oma lukunsa.

Musiikki.

Kuuden kuunnelluimman levyn joukossa on kaksi bändiä, paremminkin kaksi henkilöä, koska molemmat ovat yhden hengen orkestereita ja kaiken lisäksi kumpainenkin on Ranskasta.

Ensinnäkin Alcest, joka saapuu syyskuussa Suomeen soittelemaan keikan verran. Tästä syystä tehokuuntelussa on ollut tämän entisen Peste Noire-rumpalin muutaman vuoden takainen mestariteos Souvenirs... kuin myös tänä vuonna ilmestynyt likimain yhtä loistava Écailles... Keijutarinoita ja lapsuudenmaisemia musiikissaan maalailevalla Neigellä on kieltämättä pirun kaunis ääni.

Toinen kovassa kuuntelussa ollut bändi viime kuussa oli Pensées Nocturnes, joka on neoklassista blackmetalia lukuisin musiikkityylivaikuttein, kuten jazz ja jopa blues. Toisaalta mieleen tulee Blut Aus Nord ja Spektr, toisaalta taas Devil Doll. Kuuntelemisen arvoiset pari levyä, joista ensimmäinen, Vacuum ilmestyi viime vuonna ja uudempi, Grotesque tänä vuonna.


1. Alcest: Souvenirs d'un autre monde




2. Alcest: Écailles de Lune




3. Pensées Nocturnes: Grotesque




4. Pensées Nocturnes: Vacuum




5. Alcest - Le Secret




6. Alcest - Tristesse Hivernale





Elokuvat.


Narttuja läiskitään. Bitch Slap! (2009)

Rio Bravo. Mainio länkkäriklassikko, jollain tavalla jopa hellyyttävä.
The Woodsman. Vähemmän hellyyttävä pedarikuvaus, tosin suhteessa hyvällä maulla ja tyylikkäästi toteutettu. Hyvin tehty elokuva siis.
Big Lebowski. Coenin veljesten epämääräinen häröily. Ihan hyvä toki, mutten ihan käsitä sen niin suurta suosiota.
Vihdoin Pihalla. Aivan loistava kökkökomedia. Vihaamani Brendan Fraser on elänyt elämänsä niin sanotusti tynnyrissä ja kapuaa kolmissakymmenissään maanpinnalle, jossa ei vihaamani Alicia Silverstone joutuu toopen ihmetyksen kohteeksi. Kuusikymmentäluvulla bunkkeriin paenneen perheen päitä esittää mainiot Christopher Walken ja Sissy Spacek. Törkeästi asiavirheita ja muuta epäloogisuutta, mutta optimaali sunnuntai-iltapäivän kökkis.
From Hell. Vihdoin näin tämäkin. Ensi-illan aikaan kahdeksan vuotta sitten ei siihen ollut edes ikää. Enemmän olen kumminkin tänä aikana kuullut negatiivista tai neutraalia palautetta kuin positiivista. Itse pidin elokuvaa kumminkin erittäinkin hyvänä, niin visuaalisesti kuin kerronnallisestikin.
Bitch Slap! Hah. Ensimmäinen blu ray-kokelmukseni. Leffa sinänsä on kyllä niin sitä itteään. Tarantinoa ja Rodriquezia koitetaan kovasti mukailla, mutta jälki ei millään muotoa ole yhtä tyylikästä. Akat vähissä vaatteissa keskellä aavikkoa, super slo-mo kuvausta ja räiskettä. Naurettavuuksiin vietyä takaperoista kerrontaa ja huvittavia juonenkäänteitä.. Ei kumminkaan niin onneton mitä olisi voinut odottaa.


TV.

Palloa on tullu tuijoteltua. Alussa pelit kärsivät lievistä käyntiongelmista, mutta pikkuhiljaa on alkanut niitä jonkinasteisia klassikkojakin tulemaan. Hollanti on ollut ikäni suosikkijoukkueeni, mutta olin viimekisojen aikana jo kyllästynyt niiden pelityyliin enkä jaksanut kannattaa sitä enää. Eiköhän ne ole sitten finaalissa!


Pelit.


Bubble Bobble.

Bubble Bobble (Nes). Aikoinaan tuli veivattua kaksinpelinä tietokoneella aika paljon. Paljon enemmän tästä kaksin saisikin irti. Läpi meni muutamien tuntien pelailun jälkeen, mutta ilman passwordeja tätä ei kyllä läpäisisi ikinä.




Super Mario Bros. 2 (Nes). Hauska peli monilta osin, muttei kyllä missään nimessä niin pitkäikäinen kun vaikka SMB3. Kertaluontoinen läpäisy silloin tällöin lie paikallaan. Muutaman päivänhän tätä sai tahkota.




Chip 'n Dale Rescue Rangers (Nes). Todella loistava pikku läpihyppely. Hain postista seitsemältä, olin mennyt läpi kymmentä vaille kahdeksan. Uudelleenpelattavuus on aika korkea ja toistaiseksi olenkin mennyt läpi lähemmäs kymmenen kertaa.



Star Wars.

Star Wars (Nes). Oikein viihdyttävältä on toistaiseksi vaikuttanut. Avaruusromun väistely-episodi vaikutti aluksi epätoivoiselta, mutta kyllä siitäkin on alkanut päästä ongelmitta. Kymmenen continueta on ihan plussaa, vaikka outo ratkasu. Muutaman kerran olen kokeillut, en siis mennyt vielä läpi. Läpimenoprosentti näytti viimeksi jotain 30%, eli ihan muksasti haastavuuttakin löytyy.



Fifa World Cup 2010 South Africa.

Fifa World Cup 2010 South Africa (Wii). Autenttisten pelien tiimellyksessä pääsin kokeilemaan myös aivan loistavaa jalissimulaattoria Wiillä. Vanhemmat Fifat ja Pessit kun ovat liikaa minulle, niin tämä on loistava peli itsellini ja niille, jotka eivät ihan liikaa jaksa perehtyä ja opetella miten potkitaan ja miten ei. Kapulanheilutusaspekti on aika hauska, niin kuin myös ainekin amatööritasolla oleva hidastus/ohjeistus kesken ratkaiseva tilanteen. Pelaamani perusteella voin kyllä suositella.




Mod Nation Racers (PS3). En voisi vähempää välittää realistisista autopeleistä, mutta ylilyövän mielikuvitukselliset sellaiset taas ovat niitä kaikista hauskimpia pelejä. Tämä onkin juuri sellainen. Hassut urvelot ajelee kotteroilla ja keräilee lisäavuja kuten buusteja ja aseita. Radatkin on ihan hyvin suunniteltuja ja kommentaattorin idioottimaiset kommentit huippuluokkaa. Suosittelen.