Le Tableau (2011)

Jean-François Laguionie: Le Tableau (2011)

Le Tableau on Rakkautta ja Anarkiaa festareilla esitetty belgialainen uutuus, joka tarjoilee lähtökohtanaan maalausten sisäisiä maailmoja, -henkilöitä ja näiden välisiä konflikteja. Hahmot on sisäisesti jaettu hierarkiseen arvojärjestykseen valmiiden, puolittaisten ja hahmotelmien välillä. Karkeloita fiinissä palatsissaan pitävä yläluokka mieltää kaikki keskeneräiset rumaksi ja ällöttäväksi pohjasakaksi. Sorto ajaa epäonniset pois jopa omasta taulustaan ja heille avautuu täten aivan uusi maailma. Taiteiljan ateljee, sekä muiden taulujen pienoismaailmat.

Ei täysin originaali idea, mutta varsin kiehtova sellainen. Eloton on herätetty henkiin saduissa ja elokuvissa aikojen alusta. Kaikki kasvollinen on jo kuviteltu eläväksi ja kasvottomillekin on kehitetty naama. Lelut, kodinkoneet, piparkakkumiehet, lumiukot, piirrustukset ja kuten nytkin, maalaukset. Myös muiden peukalon mittaisten olioiden maailma kuuluu osittain samanlaiseen tarinatyyppiin.

Kun kyse on ollut leluista tai vaikkapa mainituista kodinkoneista, pelataan hahmojen eri ominaisuuksilla ja kyvyillä. Le Tableaun hienoja oivalluksia on vastaavasti juuri tuo kastijako. Aluksi näyttää, että siitä saadaan paljonkin irti. Pikkuhiljaa valkeneekin pienoinen pettymys, kun elokuva alkaa raottaa todellista kokonaisuuttaan selvemmin.

Tarinaa ja maailmaa viedään mielenkiintoisiin suuntiin, mutta mahdollisuuksia ei hyödynnetä juurikaan. Hahmonkehitys on olematonta. Kukaan ei jää mieleen kuin korkeintaan naapuritaulu ykkösen mallina, naapuritaulu kakkosen omakuvana, kertojahahmona tai epäonnisena, tuhannen mutkalle telottuna hahmotelmana.

Tämän kaiken puolivillaisuuden olisi vielä voinut paikata hienoilla grafiikoilla. Maalausten maailmasta ei ole tehty rikkaan pittoreskia, muttei myöskään yksinkertaisen kaunista. Se on vain jotain siitä väliltä. Vaikka hahmoissa on jotain särmää, niitä vaivaa sama ongelma. Animaation tasokaan ei ikävä kyllä miellytä, se on liian käsiteltyä luontevaksi. Näistä syistä aito näyttävyys väläyttää itseään vain harvoin.

Jos resurssit eivät täysin riitä tietyn kokoluokan animaatioon, kannattaa ottaa kunnolla haltuun se astetta halvempi. Siten saadaan yleensä parempi lopputulos. Huono elokuva ei ole, joiltain osin jopa toimiva, mutta olisin mielelläni pitänyt siitä vielä enemmän.