 |
| Matti Kinnunen: Miss Farkku-Suomi (2012) |
Kauko Röyhkän omaelämänkerrallista sielunmaisemaa maalattuna aavistuksen romantisoituun, mutta traagiseen kasvutarinaan 70-luvun Oulussa, jossa Bowieta ja Reedia kuunteleva outolintu kapinoi massoja vastaan ripsarit naamallaan.
Röyhkän alter ego, Välde, on kiinnostunut luokan kauneimmasta tytöstä, Pikestä, jonka näennäisenä haaveena on tulla Suosikki-lehden Miss Farkku Suomeksi. Kepeyttä ja huumoria hahmonkehitykseen ja tarinankerrontaan haetaan naapurin hupaisista lestadiolaiskakaroista. Vallan veikeitä ovat, aidosti kiinnostuneita aikuisten maailmasta ja oikeastaan mistä vain, materiaa kun ei hyppysissä liikaa ole. Nykypäivänä olisivatkin varmaan ennemmin i-poppadaddynsa kanssa kotona.
Miss Farkku Suomen etuja populaarielokuvana on sen yritys poiketa rutinoituneesta nykykotimaisesta. Vaihtelevaakin elokuvaa täällä tehdään, mutta keskimäärin kotimainen elokuva sisältää saman vanhan sponsorilitkuja kittaavan ensemble castin, josta pyöritetään paria kolmea eri versiota. Peter Franzén tosin taitaa kuulua niistä kaikkiin.
Nostalgianhuuruinen kasvutarina-musiikkidraamayhdistelmä ei ole mikään C.R.A.Z.Y., mutta kotimaiseksi se on positiivinen yllättäjä lajissaan. Ajankuvaan on oikeasti panostettu ja sitä on erittäin mukava seurata. Myös musiikki pelaa. Tottakai joitain yksityiskohtia voi pitää kömpelöinä (ei sentään Tie Pohjoiseen -kömpelöinä), mutta kömpelyys kuuluukin nuorisokuvaukseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti