Clip (Klip, 2012)

Maja Miloš: Clip (Klip, 2012)

Rähjäisen betonihelvetin keskellä Serbiassa elää välinpitämättömiä bling bling -horoja, joita ei elämässä kiinnostaa mikään muu kuin pinta, kamerakännykkä ja alistavat limanuljaskajätkät. Lähestymistapa on hyvin provokatiivinen ja pornografinen.

Vastustajain potin räjäyttää kuitenkin vasta se fakta, että elokuvan tytöt ovat aitoa tavaraa, kuvausten alkaessa vasta 14-vuotiaita teinityttöjä, joiden yhdistäminen elokuvan sisällölliseen yhteyteen sai ainakin Venäjän kieltämään esittämisen kokonaan.

Tämän kaunistelemattoman skenaarion äiti, ohjaaja Maja Miloš on nuori nainen, joka haluaa näyttää Serbian todelliset kasvot niin rujona kuin ne itse kokee. Äkkiseltään tämä tuntuu suoralta jatkumolta muutamalle muulle lähivuosien elokuvalle Serbiasta. Tämä alkaa vaikuttaa jo tietoiselta brändäykseltä.

A Serbian Film ja Life and Death of a Porno Gang esittelivät tabujen särkemistä surutta liukuhihnalta, mutta shokeeraus taisi olla niiden ainoa funktio. Serbian yleisestä ilmapiiristä ja ehkä turhautumisestakin se kertoo, mutta enemmän juuri päämäärättömyytensä takia.

Clip ei mässäile tai ole inhorealistinen huomionkipeytensä vuoksi. Elokuvan kainostelematon kerrontatapa on varsin toimiva tehokeino ilmapiirin luomiseksi ja työkalu ongelmien syvyysvaikutelmaa luodessa. Ilman kontroversaaleja kohtauksia se häviäisi vaikuttavuudessaan aivan liian paljon.

Siivottuja mukarajuja teinikuvauksiahan on maailma pullollaan ja hyvä että onkin. Clip ei kaikille alaikäisille soveltuisi. Juuri tällaisenaan se on ensiluokkaisen hienosti amatöörinäyttelijöin toteutettua eurooppalaista, syvästi puhuttelevaa elokuvaa.

Keskeisintä elokuvan henkilöissä on käyttäytymisen ristiriitaisuus. Irroittelulla pyritään henkilökohtaiseen vapauteen, johon taas ollaan sidotumpia kuin uskoisi. Ympäristö velvoittaa käyttäytymään arveluttavalla tavalla, sukupolvien välinen kuilu on ilmeisen syvä ja syvenee tätä menoa entisestään.

Vaikea lähteä arvuuttelemaan onko Clip ääriesimerkki nuorison asenteista ja toimintamalleista vai todellakin lähempänä standardia. Totuushan on, ettei meno ole kaukana pohjoismaisesta nuorisokulttuurista vauhdikkaimmillaan. Kärjistettynä tämä voisi olla kuvaus suomalaisesta rappiosukupolven lohkosta, joskaan täällä ei ole uskallusta rikkoa muottia yhtä rajusti.

Lukas Moodysson on onnistunut kuvaamaan samaa maailmaa naapurimaassamme. Milosin elokuva muistuttaakin eniten juuri em. ruotsalaismiehen tuotantoa. Joten, jos teinipornoksikin haukuttu, huumeiden, viinan ja välinpitämättömyyden nihilistinen maailmankuva kuulostaa houkuttelevalta, kannattaa tarkistaa tämä elokuva balkanin moodyssonilta, Maja Milosilta.

Ohjaaja nousi itselläni seurattavien listalle. Pidän asenteesta. Elokuvien kanssa hän on ollut monipuolisesti tekemisisissä jo useampia vuosia ja muutaman lyhytelokuvan jälkeen Clip on hänen debyyttinsä pitkän elokuvan saralla. Hän vieraili myös Rakkautta ja Anarkiaa festareilla, ikävä kyllä en itse päässyt visiittiä todistamaan.