tiistai 17. elokuuta 2010

Sisko tahtoisin jäädä (2010)



En voi väittää, että olisin ikinä erityisemmin pitänyt ns. nuorisoelokuvista tai -kirjallisuudesta, eikä tämäkään uutukainen asiaa muuta. Eikä ole kyse ennakkoluuloista. Tietenkin haluisin tykätä näkemästäni jos teatteriin asti menen jotain katsomaan ja annan mahdollisuuden tasavertaisesti kaikille, mutta jos homma ei nappaa niin se ei nappaa. Ei kaikki nuorisokuvaukset mielestäni siis suinkaan ole yleensä huonoja, vaan erityisesti juuri nuorisolle suunnatut. Elokuvan teinit käyttäytyy melko realistisesti, eli ärsyttävästi. Se, että onnistuu kuvaamaan jotain totuudenmukaisesti, ei välttämättä ole aina hyvä.

Melko alkuvaiheessa alkaa näkyä suunta millä elokuvassa pysytään. Hyvä nuori ja paha nuori kohtaavat ja koti- ja kouluoloissa alkaa myllerrys. Toisin sanoen, koko elämä räjähtää. Vicky Rostin keikalle ruotsin laivalle on pakko päästä tenuttamaan, vaikka entisellä hyviksellä on seuraavana päivänä tärkeä juoksukisa. Laimeita ja tunteettomia roolisuorituksia ei juuri pelasta heikko käsikirjoitus ja nolot dialogit. Pari pilkahdusta siellä täällä unohtuvat nopeasti. Puoleen väliin asti leffaa katseli vielä sujuvasti, mutta sen jälkeen sen vain toivoi loppuvan.

Pääosat suorittaa Ada Kukkonen ja Sara Melleri. Kumpikaan ei saa hahmoistaan millään kovinkaan mielenkiintoisia. Melko kokemattomien nuorien lisäksi elokuvassa on veteraaniosastoakin. Seppo Pääkkönen toivottomana isänä, Heikki Nousiainen väkivallan purkauksen kohteeksi joutuvana vanhuksena ja Santeri Kinnunen opettajana. Kristiina Halttu tekee ehkä onnistuneimman roolin kössähtäneenä uusiovaimona.

Voisihan tässä jäädä kirjottelemaan kuinka syvä inho nousi elokuvan aikana ja kuinka tuskin ikinä ennen on tehnyt niin paljon mieli lähteä salista kesken elokuvan, mutta turha kai tässä on jatkaa kun ei hyvää sanaa heru. Parastaan ovat varmasti yrittäneet ja toivottavasti kolahtaa kohderyhmälleen.


1 kommentti:

  1. iha paras leffa toi sisko tahtoisin jäädä<3;)

    VastaaPoista