Kohta 18 (2012)

Kohta 18 ei houkutellut nimensä puolesta, mutta onneksi päädyin sen silti katsomaan. Tämä hieno nuorisokuvaus on television ja lyhytelokuvien parissa työskennelleen Maarit Lallin esikoiselokuva. Se muistuttaa tyyliltäänkin enemmän televisiosarjaa tai peräkkäin aseteltuja lyhytelokuvia kuin varsinaista kokopitkää. Episodeihin lohkottu, oletetun vapauden eli täysi-ikäisyyden kynnyksellä olevien poikien elämiä seurataan samankaltaisten teemojen säestäminä, perhesuhteet, isä- ja äitisuhteet, parisuhteet, ystävyyssuhteet ja kaiken vuorovaikutus seuraavaan. Kaikki tuntuu painavan päälle ja maagisen kahdeksantoista napsahtaminen mittariin tulisi olemaan se kaikista kahleista vapauttava rajapyykki, mutta kuten suurin osa täysi-ikäisistä asian kokee, kyseessä on suuri harhakuva. Vaikka saat kaljaa laillisesti kaupasta, pääset olutkuppilaan ja voit ajaa ajokortin, ei se elämä välttämättä ainakaan helpommaksi muutu.

Aihealue ei ole mikään uusi keksintö, mutta toteutustapa sitäkin raikkaampi. Nämä pojat, viiden kaveruksen kopla on todellinen löytö rooleihin. Lallin oma poika, Henrik Mäki-Tanila, joka on myös osallistunut elokuvan kirjoittamiseen näyttelee elokuvan Karria, sympaattista nuorta herraa. Elokuvan huumoria tulviva alkukin on varsin mukaansatempaava ja jopa hellyyttävä äiti-poika ajelu pääkaupunkiseudun raiteilla. Loppukööri nuorista on  myös tosielämässä kavereita keskenään. Amatöörinäyttelijät ja todelliset nuoret puivat elokuvassa elämäänsä ammattinäyttelijöiden esittämiin vanhempiin. Syntyy erittäin toimiva ja uskottava yhteys. Aiheet ovat suoraan tosielämästä, ilman mitään kärjistettyjä ongelmia. Kukaan ei kärsi vakavasta huumeriippuvuudesta, kiusaamisesta, vammaisuudesta tai ahdistuksesta, niitä voi mennä katsomaan viereisessä salissa esitettävään Vuosaareen.

Kohta 18 ei ole mikään budjettisyöppö, se näyttääkin enemmän televisio-ohjelmalta. Elokuvan rikkaus tulee tunteesta ja taidosta kertoa tuon ikäisen sielunmaisemasta uskottavasti. Musiikki toimii erittäin hyvin ja tarinankulku on leikattu vetäväksi. Yksi kohtaus elokuvassa tuntuu pitkältä. Se on tarkoituksenmukaisesti venytetty, hieman kiusallinenkin eräretki etäisen isän kanssa Suomen järvimaisemassa, joka toimii myös irtiottona elokuvan vahvaan Helsinki-kuvaukseen. Kun kaverusten elämäntilanteet on loppua kohden käyty läpi yksitellen, otetaan porukka kasaan yhteisen saunaillan merkeissä. Tunnelataus ja herkkyys viimeisten löylyjen jälkeen on jotain todella vaikuttavaa.