About Top 10: Oskari Sipola

Oskari Sipola: Elokuu (2011)

About Top 10 on sarja jossa kuullaan vierailevien tähtien elokuvasuosikkeja ja muita mietteitä elokuviin liittyen. Vuoden ensimmäisenä osallistujana meillä on juuri ohjaajana debytoinut Oskari Sipola, jonka elokuva Elokuu pyörii vielä teattereissa.

Oskarin kymmenen suosikkia:

American Beauty

Elokuva joka herätti minut draaman voimaan. Olin 16-vuotias, ja sittemmin olen katsonut tämän varmaankin yli 30 kertaa. Roolisuoritukset, elokuvakerronta, musiikin käyttö ja käsittämättömän hieno kuvaus (edesmenneen Conrad Hallin mestariteoksia) tekevät tästä klassikon joka kestää aikaa. Sam Mendesin kaikki elokuvat ovat suosikkeja, mutta tämä on niistä edelleen numero yksi.

Reprise


Norjalainen Joachim Trier teki ikävän tempun kaikille esikoisohjaajille maailman halki tekemällä ensimmäisenä pitkänä elokuvanaan tämän upean, koskettavan, viisaan ja taidokkaan elokuvan jonka nykyään annan ihan ensitöikseni DVD:llä kaikille ketkä tulevat työskentelemään taiteellisissa tehtävissä ohjauksessani. Elokuussa on nähtävissä huomattavasti tämän elokuvan vaikutteita, vaikka elokuvat ovatkin tyylillisesti aivan erilaisia (enkä todellakaan väiti päässeeni lähellekään tätä).

Children of Men

Alfonso Cuarónin mestariteos hämmästyttää ja hengästyttää. Elokuvan maailma, hahmot ja kerronta on rakennettu uskomattomalla tarkkuudella ja huolellisuudella, ja silti se hengittää ja tuntuu aidolta. Yksi kaikkien aikojen voimakkaimmista elokuvakokemuksistani.

The Hours

Stephen Daldryn elokuva on mielestäni yksi ainoista objektiivisesti täydellisistä elokuvista joita olen nähnyt. Tästä elokuvasta ei ole löydettävissä mitään, mitä besserwisseröidä. Nicole Kidman tekee elämänsä roolityön. Tämä tulee katsottua jos tekee mieli itkeä.

Y tu mamá también (Ja äitiäs kans)

Alfonso Cuarónin toinen elokuva tällä listalla on täysin erilainen kuin Children of Men ja silti vähintäänkin yhtä hyvä. Nämä kaksi esimerkkiä todistavat Cuarónin olevan mestari löytämään muodon, joka sopii juuri siihen projektiin mitä hän on milloinkin tekemässä. Y tu mamá también on energinen, vauhdikas ja silti melankolinen, koskettava ja syvällinen.

Amores Perros

Iñárritun esikoiselokuva on hämmentävä ja hämmästyttävä, joskin aavistuksen epätasainen. Käsivarakameran nerokas käyttö tekee kaikesta mitä elokuvassa tapahtuu satuttavan totta. Upea näyttelijäntyö tukee realistista, mutta silti kohotettua vaikutelmaa. Sääli, ettei Iñárritu ole ainekaan minulle onnistunut myöhemmissä elokuvissa toistamaan Amores Perrosin voimaa.

Kuutamolla

Aku Louhimiehen toisessa elokuvassa on jotain ainutlaatuista, persoonallista, joka pakottaa palaamaan sen pariin yhä uudelleen. Minna Haapkylä tekee aivan mielettömän roolityön, mutta ansiota on myös käsikirjoituksessa joka onnistuu olemaan yllättävä ja samalla looginen, sekä Akun luomassa tunnelmassa, rytmissä ja tyylissä. Helsinki näyttäytyy tässä elokuvassa parhaimmillaan.

The Seven Samurai

Kurosawan klassikkoa katsellessa ymmärtää, miten tärkeää on tuntea elokuvahistoriaa ja nähdä, miten nykyaikaisen elokuvan keinot ovat syntyneet ja minkälaisen evoluution ne ovat käyneet läpi. Seitsemästä samuraista on nähtävissä näitä keinoja paljon, joiden lisäksi se on koskettava, vauhdikas ja jatkuvasti yllättävä, upea elokuva. Jos keskustelen jonkun ihmisen kanssa, joka sanoo ettei jaksa katsoa vanhoja elokuvia kun ne ovat niin tylsiä, kehotan heitä antamaan mahdollisuuden kahdelle: Seitsemälle samuraille ja Mikko Niskasen Käpy selän alla -elokuvalle. On tullut paljon käännynnäisiä.

Käpy selän alla

Mikko Niskasen nuorisokuvaus on niin oma lukunsa suomalaisessa elokuvahistoriassa, että tavallaan kaikki sen jälkeentehdyt elokuvat, jotka käsittelevät nuorten ihmisten elämää, ovat sille jotain velkaa. Katson tämän vähintään kerran vuodessa uudelleen. Pelkkä Kristiina Halkolan roolityö tarjoaa joka kerta jotain uutta nähtävää ja tunnettavaa.

Lost in Translation

Sofia Coppolan tyylistä joko pitää tai ei pidä. Minä pidän, ja Lost in Translation on hänen elokuvistaan suosikkini. Siinä ei ole epäonnistuttu missään; castingissa, visuaalisessa tyylissä, rytmissä, kerronnassa, huumorissa. Elokuvan lopetus on yksi kaikkien aikojen hienoimmista.

Mikko Niskanen: Käpy selän alla (1966)

Elokuvien kuluttajana?
Omassa hyllyssä viitisen sataa DVD:tä tai Blu-raytä, elokuvateattereissa kävin aikaisemmin jopa sata kertaa vuodessa, nyt työkiireiden myötä vähentynyt siitäehkäpä puoleen. Vuokraan myös paljon DVDitä ja Blu.Ray-levyjä. Televisiosta en katso elokuvia, paitsi lyhäreitä Uudesta Kinosta.
Soundtrackit?
Thomas Newman tekee musiikkia joka iskee suoraan sydämeen ja toimii myös elokuvan ulkopuolella, parhaita esimerkkejä Angels in America ja Road to Perdition. Dario Marianellin score Atonementiin on mielettömän hieno. Ja tietenkin on pakko mainita ketosuosikki, Hans Zimmerin ja Lisa Gerrardin klassikoksi noussut Gladiator. Olen myös ihan hiton ylpeä Elokuun soundtrackista, sekä Joel Melasniemen scoresta että elokuvaan lisensoiduista biiseistä, Olavi Uusivirta, SMG, Phoenix Effect, Murmansk, Billy Brag...
Kotimaisista on myös pakko nostaa esiin Pessi Levannon upea score Käskyyn, joka on jäänyt jostain käsittämättömästä syystä lähes täysin huomiotta vaikka on yksi kaikkien aikojen hienoimmista kotimaisista elokuvamusiikeista, sekä Marko Nybergin vaikuttava, koskettavan melankolinen musiikki Vääriin juuriin, jota kuuntelen paljon erityisesti talvisin.

Suomalaisen elokuvan tila?
Se on nyt jo todella hyvä. Tarvittaisiin lisää kansainväliseen levitykseen tähtääviä elokuvia, joissa on taiteellista kunnianhimoa kaikilla osa-alueilla, mutta niiden tuotantoon saaminen on huomattavan vaikeaa, sillä kotimainen yleisö ei niitä tahdo kannattaa. Pahan perheen katsojaluvut ovat aika masentavaa luettavaa, samoin kuin Hyvän pojan. Ne ovat molemmat hienoja elokuvia ja ansaitsevat yleisöä.
Elokuusta halusin tehdä vähän haastavamman, vähän epätavallisemman ja tunnelmoivamman nuorisokuvauksen, joka on kuitenkin markkinoitavissa romanttisena ja vauhdikkaana kesäleffana. On sääli, että sitäkin on käyty katsomassa toistaiseksi vähänlaisesti - menkää ihmiset elokuviin!
Minkälaisen elokuvan tekisit, jos käytettävissä olisi kaikki maailman resurssit ja täysi valta?
Jos rahaa olisi ollut käytössä miljoonia, olisi Elokuussa ehkä ollut kymmenisen kuvauspäivää lisää ja muutama teknisesti haastavampi kuva (nyt jouduttiin valitsemaan tarkkaan, mihin laitetaan resurssit esimerkiksi Steadicamin ja kamerakraanan käytössä), mutta oleellisesti se ei olisi erilainen. Se onjokseenkin täsmälleen se elokuva jonka halusin tehdä ja olen siitä ylpeä.
Olin lapsena kova Kapteeni Planeetta -fani. Siitä olisi siistiä tehdä kunnon amerikkalaistyylinen kesäleffa, joka kuitenkin korostaa ihmisläheisyyttä ja ympäristön suojelua. Amerikkalaisessa "summer tentpole" -perinteessä tehdään valitettavan paljon huttua, kun ohjaajiksi otetaan efektien puolella kannuksensa hankkineita tietokonenäprääjiä. Positiviisia poikkeuksiakin on: ensimmäinen Iron Man, Dark Knight, Kick-Ass, Minority Report ja muita. Kyllä siihen varmaan sata miljoonaa saisi palamaan! Teimme Elokuvataiteen laitoksella muiden maisteriopiskelijoiden kanssa tänä keväänä 3D-harjoituksia ja demoja, joten sitäkin tekniikkaa olisi kiinnostavaa päästä kokeilemaan tositoimissa.

Kahvinjuoja?
Kahvia en nauti, mutta Batteryä kuluu etenkin kuvauksissa valitettavan paljon!