perjantai 15. huhtikuuta 2011

Red Riding Hood (2011)


Blogiani seuranneille ei pitäisi tulla yllätyksenä, että pidän vanhojen satujen ja tarujen filmatisoinneista, etenkin uudella näkökulmalla ja astetta aikuisemmalla sisällöllä. Red Riding Hood ei ihan adult fairy talea edusta teinikohderyhmän kosiskelun takia. Ohjaaja Catherine Hardwicken Twilight-taustan tullessa niin vahvasti esiin jo trailereissa, uutta Punahilkkaa joutui mennä katsomaan melko pelonsekaisin tuntein. Tietenkin elokuvasta haluisi tykätä, mutta viimeistään heikon yleisen vastaanoton jälkeen olettaa elokuvan olevan täyttä huttua.

Onhan elokuva kieltämättä melkoinen hattara ja se haihtuu puff ilmaan teatterista poistuessa, eikä kotona muista elokuvissa käyneensäkään. Se oli siitä huolimatta positiivinen yllätys. Vaikka elokuvan kylässä asustaakin pari patsastelevaa varaedwardia ja naispääosan eukko on aika ponneton esitys, hahmot eivät sentään ihan niin jäätäviä ole kuin Hardwicken vampyyrisaagassa. Sitä paitsi, kiiltokuvapoitsujen keskelle saapuu aina karismaattinen Gary Oldman ja vanhan kunnon isoäidin roolissa nähdään Julie Christie.

Pidin hyvin paljon elokuvan estetiikasta, kylää ja metsää sieti katsella erittäin mielellään ja pidinpähän jopa isosta pahasta sudesta. Sudesta saatiin onnistuneesti väkevä ja voimakas, vaikka tietyt ominaisuudet aluksi vähän häiritsivätkin. Liian tiheään käytetty klassistakin klassisempi onko tuolla susi? ei se onkin isoäiti nojaamassa lampunvarjostimeen -efekti alkoi kyllästyttämään hyvin aikaisessa vaiheessa, mutta silti siitä sai nauttia aina loppuun asti.

Niin, kyseessä on muuten murhamysteeri. Tämä goottilainen agathachristie ei turvaudu syanidiin juomalasissa, eikä paikalle saavu belgialaissalapoliisi munanmuotoisine päineen, vaan kylän miehet toimivat arvailujen varassa ja Gary Oldmanin esittämä suuri ratkaisijakin turvautuu keskiaikaisiin kidutuskeinoihin. Kyllähän siinä jonkinlaista kuviota saadaankin aikaan, mutta pienintäkään elämyksen hetkeä tarina ei anna. Ihan kelvollista purkkaviihdettä silti. Asian vierestä vielä sen verran, että en tajua miten koko elokuvateatteri onnistuukin olemaan niin täynnä poppareita saleista pihalle asti yhden superpäivän jälkeen. Punahilkan kollegat on ilmeisesti jättäneet jyviä jälkeensä, että osaa takaisin kotiin.

______________________________________

Punahilkka tuntuu olevan aiheena ikisuosikki, Tampereen elokuvafestareilla oli viimekuussa Punahilkat-sarja, Lahden kaupunginmuseossa on tälläkin hetkellä Punahilkka-näyttely, viimeisessä muotsikan elokuvalinjan tehtävissä pyydettiin valokuvaamaan oma versio tarinasta ja aiheesta on revitty lähivuosina elokuviin niin viitteeksi kuin pitkäksi animaatioksi. Olen kirjoittanut siitä myös aiemmin juttua blogissani.


2 kommenttia:

  1. Repesin vara-Edwardille :D

    Odotukset tätä kohtaan on todella alhaiset, mutta uskon tosiaan, että visuaalisuus miellyttää kuitenkin. Ja Gary Oldman. Ja onhan Punahilkka yksi lempisaduistani kautta aikojen, mutta elokuvalipun hintaa en kyllä tästä mene maksamaan.

    VastaaPoista
  2. Onneks on niitä superpäiviä tälläsiä varten. Joo mun mieleen leffa näytti paikoin oikein hyvältä, että jo siitä sai irti jotain. Ei Oldmanin parhaita suorituksia, mutta huonohan se mies ei ole koskaan..

    VastaaPoista