World Invasion: Battle Los Angeles (2011)

Ufot hyökkää jälleen kerran Amerikkaan ja tahtoo maapallon varantoja itselleen. Invaasioelokuvat ovat olleet lähiaikoina verrattain harvinainen aihe elokuvissa ja World Invasion yrittää rahastaa maalailemalla kierrätettyjä uhkakuvia muutaman kuukauden päähän. Oli vihollinen maasta tai taivaasta, kyseessä on oikeastaan aika puhdas sotaelokuva eikä tieteiskuvitelma. Kaksituntinen räjähdysten sarja on kuvattu sotaelokuville tyypillisellä tavalla, haarmasti ja käsivaralla heiluen. Tyyli toimii täydellisesti esimerkiksi Pelastakaa sotamies Ryanissa, eikä se nyt ihan onnettomasti ole toteutettu tässäkään elokuvassa. On jopa lähellä, että paranoia näkyisi elokuvan hahmoissa, mutta ehkei sittenkään.

Loppujen lopuksi tämäkin paljastuu vain tuoreimmaksi palaksi amerikkalaista propagandaa, se on merijalkaväen kliseinen ylistyslaulu ja värväysmainos. Isänmaallisuus, kiihko sotaan ja sankariuteen on jälleen kerran keskipisteenä ja kuinka aina sattuukin että pitkän uran tehnyt kersantti on viettämässä viimeistä palveluspäiväänsä kun odottamattomasta iskusta uutisoidaan. Periksiantamattoman kessun rooliin pestatusta Aaron Eckhartistakaan ei saada paljoa irti, mutta totaalisen epäkiinnostaviin kanssasotilaisiin verrattuna se on edes jotain. Ehkä aluksi Michelle Rodriguezin esittämä kiintiönaissoturi elättää toiveita jonkinasteisesta hahmosta, mutta sekin jää ikävä kyllä aivan yhtä ohueksi kuin muutkin, esimerkiksi r&b laulaja Ne-Yo.

Elokuvissa olisi erittäin mukava nähdä vaihteeksi onnistunut versio aiheesta, viimeisimmät näkemäni yritelmät ovat tainneet olla Cloverfield ja Alien vs. Predator 2. Ei mitään suosikkeja kumpikaan, joskin ehkä parempia kuin tämä. Kun juoni on näin olematon, pitäisi edes hahmoihin saada jotain sisältöä, Ellen Ripley olisi aivan varmasti saanut aikaan jotain nähtävää.

Missään vaiheessa ketään ei pääse vahingossakaan kiinnostamaan kuka tästä sakista tippuu seuraavaksi vai tippuuko kukaan vai kaikki. Parhaimmillaan parissa kohdassa voi saada jotain räiskintäpelimäisiä tunnelmia irti ja vain muutaman kerran kahden tunnin aikana toiminta käy varsinaisesti tylsäksi, mutta hyvin vähän mitään oikeasti hyvää sanottavaa sen jälkeen jääkään. Itse pahikset on vielä ihan perus ok, tulivoimaisuudessaan ja kestävyydessään kelpo aivottomia taistelukoneita, mutta avaruusalukset ja muu koneisto ei saa edes sympatiapisteitä.