Ehdottomasti. Meinasin lähteä lähestymään tätä omaa haastettani virheellisesti huonointa elokuvaa valiten. Kummituskopla on Peter Jacksonin tuotannosta se suurin pettymys ja heikoin esitys muutenkin. Vähiten suosikkini on kuitenkin tämä irvokas, eräänlaisten kokamuppetien kommelluksia seuraava elokuvakaaos. Bad Tasten ja Braindeadin katsominen saa sentään hyvälle mielelle, mutta Meet the Feebles on silkka pahanmielen elokuva, se ei ole paria pilkahdusta lukuunottamatta hauskakaan, se on vain paha. Olen palannut sen pariin yrittäen nauttia siitä, mutta se ei vain onnistu.
Lars von Trier - The Element of Crime (1984)
Eurooppa-trilogian ensimmäinen näytös ei vaikutusta tehnyt. Tästä von Trierin ura kuitenkin lähti käyntiin ja kuvista näkee sen kyvyn, joka ohjaajassa piilee. Kuvaus on hienoa ja jopa kunnianhimoista, mutta se kaivattu vontriermäisyys puuttuu vielä. Tunnetuksi tämä tanskalainen hullu tuli myöhemmin provoisoinnilla ja erikoisuuden tavoittelullaan, joka ei ehkä huuda poissaolollaan The Element of Crimessa, mutta ei myöskään saa katsojaa kuin haukottelemaan. Hyvin unohdettava teos, pian siitä ei muista kuin miehen joka ampuu pyssyllä ikkunasta ulos.
Trilogian kakkososa Epidemic ei sekään ole mikään katsojaystävällisin elokuva joka tulee mieleen, ruudussa lukee mustavalkoisen kuvan päälle punaisin kirjaimin elokuvan nimi - läpi elokuvan. On melko uhkarohkeaa ärsyttää ehdoin tahdoin katsojaa ensimmäisillä elokuvillaan sillä tavoin, mutta siihen kai von Trier on aina pyrkinyt. Epidemic on kuitenkin kohtalainen elokuva ja trilogian päättävä Europa edelleen yksi ohjaajan hienoimmista.
Tim Burton - Apinoiden Planeetta (2001)
Joskohan kovinkaan moni on eri mieltä.. Burton oli viihdyttävimpiä moderneja amerikkalaisohjaajia oikeastaan juuri tähän elokuvaan asti. Jatkossakin on saatu ihan katsottavia mutta aina vain tylsempiä elokuvia. Ei huonoja, muttei lainkaan alkuaikojen veroisia goottisatuja, jotka kestävät aikaa ja katsomista loputtomiin.
Toisaalta Apinoiden planeetan kuvaaminen uusiksi kuulosti ja toisaalta ei kuulostanut hyvältä idealta. Alkuperäinen on aikansa kuva ja täten kieltämättä "vanhan aikaisen" näköinen. Se on kuitenkin osittain juuri sen takia niin mainio ja kaikin puolin hieno elokuva. Hauskasta saagasta puhumattakaan, Pako apinoiden planeetalta on mitä parhaimpia camp-hienouksia mitä 1970-luvun mainstream elokuvilla on tarjota. Siksi niiltä katoaa sielunsa mukana kaikki ne puolet mihin ne niin vahvasti liitämme. Asia erikseen, jos alkuperäinen ei ole tuttu, mutta uskoisin että Burtonin elokuva olisi omana elokuvanaankin hänen uransa heikoin.
Danny Elfmanin musiikit ovatkin ainut onnistunut asia tässä elokuvassa. Sitä voi onneksi kuunnella katsomatta elokuvaa!
Planet of the Apes ei todellakaan kuulu Burtonin parhaimmistoon, se ei jotenkin edes tunnu Burtonilta lainkaan. Mutta mielestäni herran huonoin on silti Ed Wood. Ehkä se vielä joskus avautuu minulle, mutta ainakaan tällä hetkellä en saa leffasta yhtään mitään irti.
VastaaPoistaEd Wood on mun mielestä ehkä Burtonin viimenen täydellisen hyvä elokuva kaikin puolin. Just sellasia aiheita kaipaisin Burtonilta lisää epäonnistuneiden remakeien sijaan. Ja Ed Woodin elokuvat btw vasta mielenkiintosta katottavaa onkin!
VastaaPoistaEd Wood edustaa vielä sitä aikakautta kun Burtonin elokuva toimii telkkaruudussaki. Burton tekee nykyään elokuvat vaa huipputoistossa toimiviksi. Päätön ratsumies, Corpse Bride ja Sweeney Todd oli mainioita teatterissa, mutta erityisen valjuja pienestä ruudusta. Itseasiassa jopa Apinoiden Planeetta oli ihan inhimillinen teatteriympäristössä ja vasta kotioloissa katottuna tajusin kuinka totaalisen hirveä leffa se onkaan.