Movies I'd Like to Film #1: The Life and Times of Scrooge McDuck

MILF, tässä yhteydessä kirjainyhdistelmä tarkoittaa kesysti elokuvia joita haluisin filmattavan. En välttämättä juuri itse, mutta pääasia että se tehtäisiin. Spekuloin ja kehitän all-star tiimin luomaan täydellisen lopputuloksen haluamistani tarinoista. Ensimmäisenä vuorossa Don Rosan moderni klassikko The Life and Times of Scrooge McDuck.

Roope Ankan Elämä ja Teot on minun harrypotterini. Alun perin tarina ilmestyi Suomessa Aku Ankka -lehdessä vuosina 1992-1994 ja aivan varmasti koin samanlaisia tunnekuohuja tarinan loppuessa kuin harrypotteristit nyt. Tarinaa täydennettiin myöhemmin juttujen sivuhaaroja läpikäyvillä tarinoilla. Kun alkuperäinen kokonaisuus oli painettu siististi paksuihin kansiin ja palkittu Will Eisner Awardilla, oli myös b-osien saatava oma laitoksensa joka tuli kantamaan nimeä Roope Ankan Elämä ja teot 2.


Roope Ankka on Carl Barksin keksimä hahmo Disney-sarjakuvien maailmaan, jonka ensiesiintyminen piirusteltiin vuonna 1947. Dickensin Joulutarinan Ebenezer Scroogea ja Citizen Kanen Charles Foster Kanea selkeästi yhdistelevä hahmo oli aluksi vain erakoitunut vanha kitupiikki, mutta henkilöhahmoa on loivennettu paljonkin inhimillisemmäksi sen jälkeen. Roope Ankan Elämä ja Teot on Don Rosan tarinakokoelma Roopen nuoruusvuosista, joiden tapahtumat on täydennetty Carl Barksin jättämien aukkojen mukaan. Tapahtumat sijoittuvat vuosivälille 1877 - 1947.


SYNOPSIS (tarina kokonaisuudessaan, eli spoileritakuu!)

Prologi: Skottijuurinen pikkupoika Roope Ankka ansaitsee ensilanttinsa kengänkiillottajana, matkustaa pian karjalaivalla Amerikkaan seikkailun ja rahan perässä.

Nuori ja tarmokas ankka kokeilee siipiään ensin cowboyna ja sitten mainarina, kerkeää seikkailla vielä Afrikassa ja Australiassa ennen kuin palaa Amerikan Yukoniin Klondiken kultakuumeen aikana. Roope rikastuu hetkessä iskemällä hakkunsa kultasuoneen ja löytää myös elämänsä rakkauden kultamyntin ahneesta Kultu Kimalluksesta, mutta kohtalo ei suo parille yhteistä loppuelämää. Nyt jo miljardööriksi rikastunut Roope matkustaa synnyinseuduilleen Skotlantiin vain huomatakseen, ettei hänen paikkansa ole enää siellä. Pian sen jälkeen hän muuttaa siskonsa kanssa pysyvästi Ankkalinnaan, muttei malta olla jatkamatta seikkailujaan ympäri maailman. Vuosia myöhemmin mm. voodoo-kirouksista selvinneenä Roope rapistelee hetkeksi reissupölyt ja zombiet niskastaan, istuakseen hetken aloillaan Ankkalinnassa. Tämä näkee ensikertaa sisarenpoikansa Aku Ankan, joka on tuolloin vielä pikku natiainen. Yksinäinen seikkailijaluonne on kahden vaiheilla tarvitseeko kaiken maailman sukulaisia jalkoihinsa, mutta päätös on sitä myöten selvä kun tieto maailman rikkaimman ankan tittelistä valkenee.

 

Epilogi: Seitsemääntoista vuoteen kyyninen ja unohdettu Roope Ankka ei ole tavannut yhtäkään perheenjäsentä, mutta päättää suureksi yllätykseksi kutsua sukulaisensa Akun, Hupun, Tupun ja Lupun joululounaalle.

Roopen tarina tässä teoksessa loppuu siis siihen mistä Barks sen aikoinaan aloitti. Barks on Rosan suurin idoli ja hän haluaa tehdä kaikilla töillään vain kunniaa mestarilleen.


ELOKUVAKÄSIKIRJOITUS:

Kaksitoista osaa käsittävän tarinan voisi tietty jakaa vaikka trilogiaksi, mutta se saattaisi haitata sen ytimekkyyttä. Se voisi olla myös Disneyn ensimmäinen lähes kolmituntinen eepos. Kallistun mieluummin vaikka jälkimmäisen kannalle, silloin tarinasta saisi eniten irti elokuvamuodossa. Elokuvasta joutuisi ehkä jättämään osan seikkailuista pois kokonaan ettei tulisi liikaa poikkoilua, ja tietysti b-osista voisi lisäillä parhaita paloja muiden jaksojen jatkeeksi. Myös Don Rosa toimisi itse asiantuntijana rungon viilauksessa. Rosalla on sitäpaitsi silmää elokuvataiteelle ja monissa hänen teoksissaan viitataankiin vanhoihin klassikoihin. 

Ankkapalatsin erakko lainaa Citizen Kanen alkuintroa. Ensimmäisen sivun jälkeen katsastetaan Roopen elämää samanlaisen reelin muodossa kuin elokuvassa. Tässä vain yksi esimerkki useista leffaviittauksista, tosin sitäkin laajempi sellainen. Ankkapalatsin erakko päättää saagan, ollen siis Rosan näkemys Roopen debyytistä, Joulu Karhuvuorella.

TUOTANTO:

Don Rosa. kuva: listal.com

Don Rosan tulisi osallistua projektiin. Elokuvan olisi pakko olla myös animoitu. Pitäisikö elokuvan olla Disneyn tuottama? Kyllä sen pitäisi, yhtiö omistaa tietysti tarinan, mutta pakko se olisi myös onnistumisen kannalta. Sikäli kun tämä kaikki on silkkaa hypoteesia, ei tarvitse lähteä spekuloimaan Rosan ja Disneyn tulehtuneita välejä tässä.

Walt Disney Picturesilla on edelleen maailman parhaat resurssit toteuttaa upeita piirroselokuvia, niitä kuitenkin tuhlataan liialliseen digitalisointiin. Tämän tarinan olisi pakko olla perinteistä piirrosjälkeä vaikkapa mattaisen vesiväritaustan siintäessä taustalla ja hahmojen animoinnin käyttäytyen kuten Don Rosan valvova silmä neuvoo. Projektia ei voisi täten sysätä Pixarillekaan.





ROOLITUS:

Sikäli kun kyseessä on animaatio, ei tarvitse lähteä miettimään ulkonäöllisiä seikkoja. Sitäpaitsi Roope Ankalle on muodostunut jo vakiintuneet esittäjänsä Ankronikkojen myötä. Englanninkielisissä versioissa kuullaan nykyään jo 92 vuotiasta Alan Youngia, joka sitäpaitsi hoitaa hommansa skottiaksentteineen varsin mainiosti. Suomenkielisessä versiossa kuullaan yhtä omista suosikkiäänistäni, Pekka Autiovuorta. Valintoja ei siis tarvitse sen enempää miettiä, ei enkkuversioon eikä suomidubbaukseen.

Kultu Kimalluksen arvoisen ääninäyttelijän löytäminen on toisiksi tärkeintä. Kullakin voi olla omat mielikuvat siitä millainen se ehkä olisi, mutta ainekaan se ei saisi olla kimittävä akin Outi Alanen tai Aili Svedberg. Se voisi olla joku lepertelevän hunajainen, mutta viskinkatkuinen ja karski kuten villin lännen leidin kuuluu. Suomalaiseen versioon valitsisin Titta Jokisen, joka on tuttu Alfred J. Kwakin Iiriksenä. Hänelle sekä animaation äänenä ja ankkana olo siis ennaltaan tuttua. Englanninkieliseen versioon valitsisin vaikka Marianne Faithfullin, jos tämän brittiaksenttiaan vain saisi mitenkään muokattua toissavuosisadan lopun jenkittären suuhun sopivaksi.

Loput muodostukoon castingiin vihkiytyneen tahon osalta. Periaatteessa kovin suuria osia ei enää jaeta, mutta eipä nuoren Akun ääneksi ketä tahansa sovi valita vaikka vuorosanoja tuskin juuri olikaan. Seikkailujen lomassa tavataan myös historiallisia henkilöitä kuten Theodore Roosevelt, Geronimo, Buffalo Bill, Annie Oakley ja Daltonin veljekset. Eiköhän niillekin arvoisensa paikantäyttäjät löydy.




MUSIIKKI:

Kun on Disney-tuotannosta kyse, hahmojen on ryhdyttävä laulamaan käännekohtien ratoksi? Sanotaanko nyt niin, että Kultu Kimallus saa laulaa vaikka parikin kapakkinumeroa, mutta Roopehan ei laulamaan ryhdy. Itseasiassa Kultu Kimallushan saisi luvan laulaa Johnny Guitarin tunnuslaulun asiayhteyteen sovelletuilla sanoilla. Se toimisi täydellisesti, mutta muutoin laulut voipi pitää minimissään. Musiikkia saa olla instrumentaalina läpi elokuvan tunnelmaa korostamassa ja kai sen säkkipillinkin on siellä Skotlannissa pöristävä. Lopputekstien päälle vielä joku kaihoisa ralli, tai miksei sovellettu Johnny Guitar reprisena. Näihin tunnelmiin onkin jo hyvä lopettaa.