The Cabin in the Woods (2012)

Suuntavaistoni on maailman historian huonoin. Etenkin autolla kulkiessa. Hyvä kun uuteen kotiin osasin alussa takaisin asioilla käytyäni. On siis ihan paikallaan omistaa moderni luuri, jolla saa navigoitua itsensä ylimääräisiä kieppejä tekemättä edes kotikaupungin sisällä. Luultavasti se on pitkälti geneettistä, samaa löytyy perheessä. Toisaalta, osansa varmasti silläkin, ettei perheessäni ollut koskaan autoa. Auton kyydissä matkustin lähinnä kerran pari vuodessa, vaarini kyydissä mökille. Noilla matkoilla oli kielletty lukea sarjakuvia tai mitään muuta kivaa. Pitä katsella maisemia. Vaikka meni tuota väliä niinkin usein, eikä kyseessä kovinkaan mutkikas reitti ole, piti se tarkistaa ennen lähtöä sen kerran kun aikuisiällä siellä pääsi käymään. Itseasiassa toisella kerralla riitti, että siippani osasi sinne kerran käyneenä.

Miksei reitti sitten jäänyt mieleeni vaikka sitä oli sahannut ja maisemia piti katsella, ehkä koska mieleeni ei yksinkertaisesti jää sellaiset asiat tai ehkä sittenkin siksi, että uneksin aina kyydissä ollessani. Kuvittelin mielessäni tarinoita ja omia pikku elokuviani matkan ratoksi ja kyllä, muistan eräällä matkalla keksineeni skenaarion, joka oli tarkalleen sama kuin elokuvassa The Cabin in the Woods.

Omassa versiossani ei ehkä ollut kierrätetty amerikkalaisen kauhuelokuvan kliseitä ja klassista nokkimisjärjestystä, mutta muuten kyseessä oli täysin sama stoori. Mielenkiintoista siis nähdä miltä tuo ajatus näyttää valkokankaalta, tuskin omani olisi ollut tämän parempi. Elokuvan keskeistä ideaa en nyt sitten sen kummemmin käsittele, jos haluaa kaiken kokea uutena. Jenkkikauhun standardit täytetään, vakioporukka nuoria lähtee mökille viikonloppua viettämään ja pelkän perinteisen kauhukaavan päällä elokuva luo toisen kerroksen tapahtumien kululle. Komediallinen puoli vie viimeisetkin rippeet varsinaisesta jännityksestä, muttei tee siitä riittävän hauskaa hyväksi kauhukomediaksi. Köörin kiintiöpössyttelijä jää oikeastaan ainoaksi hauskaksi asiaksi.

 

Elokuvaa on hehkutettu mielikuvituksellisena näkemyksenä, joka tarkastelee aihetta täysin uudesta näkökulmasta ja tarjoaa mielettömän twistin matkan varrella. Lähestymistapa on mielenkiintoinen, kauhufriikin kunnianosoitus amerikkalaiselle teinikauhutaiteelle, yllättämään se ei silti päässyt lainkaan. Yhtäkään traileria en katsonut tai artikkelia saati arvostelua lukenut ennen elokuvan näkemistä, mutta uusi näkökulma tehtiin mielestäni ensi sekunneista asti harvinaisen selväksi ja sen ns. käänteet varsin ennalta arvattaviksi.

Meininki ennen elokuvan loppua on todella viihdyttää katseltavaa, mutta ennemmin kuin huikean elämyksen kruunaavana feastina, pidän sitä vähimpänä mitä juuri ja juuri tyydyttävä alustus saattoi tarjota. Sen lisäksi kauhuelokuvien ystävät saavat ennätyksellisen paljon bongailtavaa viittauksista kauhuklassikoihin. Etenkin näiden puolien valossa on sanottava, ettei elokuva missään nimessä huono ole. Lähinnä suuri pettymys.