Tämän sympaattisen, Nintendon oman pikku maskotin lisäksi myös pahikset ovat äärimmäisen hellyyttäviä. Kaiken kehystänä toimiva hattaramaailma vasta omaa luokkaansa onkin. Mielettömän hienosti suunnitellut ja väritetyt maailmat kiskovat nessin tehot viimeistä bittiä myöten. Karkkivärein maalatun ja pelattavuudeltaan loistavan pelin runko, salareitit, lisäpelit ja loppurit toimivat täydellisenä kokonaisuutena ja uudelleenpelattavuuskin on korkealla. Tarkoitus oli pelin kolahdettu luukusta vain kokeilla nopeasti toimivuus, mutta paria tuntia myöhemmin sitä huomasi tahkonneen pelin läpi yhdeltä istumalta.
Harmillisesti Kirby's Adventure jäi yhdeksi viimeisistä kasibittisen hiteistä, kun uudet tehomyllyt korvasivat tämän kaikkien aikojen pelikonsolin, juuri kun sen ominaisuuksia alettiin hyödyntämään kunnolla. Täytyy sanoa, että vaikka odotinkin pelin olevan keskivertoa parempaa tasohyppelylaatua, se onnistui silti yllättämään positiivisesti. Super Mario Bros 3:n ominaisuuksia kummittelee hieman tässäkin pelissä, mutta omaa meriittiä löytyy todella paljon. Ehdottomasti paras aikuisiän nessilöytöni sitten DuckTales 2:n, jonka löysin puolitoista vuotta takaperin sattumalta. Sekin ilmestyi alunperin samana vuonna kuin Kirby, must-have kamaa kumpikin..
Mitä jos Kirby olisi keksitty viittä tai kymmentä vuotta aikaisemmin, jopa ennen Super Mariota, olisiko hahmosta ollut ainesta Nintendon päämaskotiksi? Super Marion pelattavuudelle ei tosin monikaan peli vedä vertoja ja Kirbyn astetta haastavampi kynnys ei olisi toiminut niin hyvänä ponnahduslautana miljoonille uusille pelaajille. Ulkoasun puolesta rahkeet olisivat riittäneet, mutta haastajalla Segalla ja Sonicilla olisi ollut Kirbysta Super Mariotakin pahempi käänteinen myyntivaltti, Kirby sentään on... vaaleanpunainen imevä pallo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti