Aprillipäivä meni jo. Jos olisin jaksanut kirjoitella jekkuja blogiin, jäynä olisi ollut uutinen, jonka mukaan vanhat pelitalot nostaisivat klassikkopelejään uudelleen markkinoille, lasein katsottavina 3D-versioina. Alkuperäisessä pikselimössöasussaan tietysti, eikä mitkään Pac-Manit, Pongit, Space Invadersit, Super Mario Brosit, missä se voisi toimiakin, vaan seikkailupelit kuten King's Quest ja Monkey Island. En edes tiedä missä pelien 3D-mahdollisuuksissa nykyään mennään, mutta ajatus oli mielestäni hauska. Vitsi olisi mennyt ohi suurimmalta osalta, joten melko sama.
Olen nyt pelaillut em. pelisarjojen pelejä uudistetuissa muodoissaan, kahta ensimmäistä Monkey Islandia Lucasin päivitetyin grafiikoin ja King's Questin alkuperäistä trilogiaa AGD Interactiven ilmaisten faniversioiden muodossa. Ironista sinänsä, mutta AGD:n fanityöt pieksee Lucasin viralliset julkaisut heittämällä. Niihin palaan sitten aikanaan.
Bongaa ylläolevista kuvista Lucas-pelien hahmo(t). Viittaus vanhassa ja uudessa versiossa on eri peleihin. Vastaavanlaista vaihtelua vanhan ja uuden välille olisi toivonut enemmänkin. Olisi voitu vaihtaa esimerkiksi Scumm Barin nimi, sikäli kun uusi versio ei ole suoranainen SCUMM-peli, johon nimitys viittaa. Baarissa jököttävä Loom-henkilökin toistaa saman roolin, vaikka fanien iloksi olisi aivan yhtä hyvin voitu muuttaa grogia kittaava mainoshenkilö jonkun toisen Lucas-pelin puolestapuhujaksi. Mahdollisuudet jäävät suurelta osin ikävä kyllä käyttämättä.
Monet pitävät ensimmäisiä Monkey Islandeja kaikkien aikojen parhaina seikkailupeleinä. Hyviä toki, mutta itselleni ne edustavat lähinnä hyvää peruslinjaa seikkailupelien kulta-ajoilta. Pelasin nyt käsittääkseni neljättä kertaa ensimmäisen apinasaaripelin läpi. Menin samaan halpaan kuin viime kerralla, luulin ettei siihen tuhrautuisi yhtä päivää enempää. Peli kuitenkin sisältää törkeän määrän jutustelua ja edes takaisin ravaamista, puhumattakaan soutamista. Sisäänrakennettu kello näytti lopullisen keston nousseen yli kuuden tunnin, kun läpäisin pelin toisena peli-iltana. Verrattain pitkälti kun suurimpaan osaan ongelmista riitti keksimisen sijaan pelkkä muistelu. Osansa silläkin, että pelasin peliä kakkoskoneella ilman konkreettista hiirtä, joka tietysti nopeuttaisi toimintaa point 'n click pelissä! Samaisesta ongelmasta kärsin edellisen pelin, King's Quest V nessiversion kanssa. Onneksi tulen pelaamaan seuraavat kohteeni ideaaliasetelmin, huh.
Monkey Island Special Edition Collection pitää sisällään sarjan kaksi ensimmäistä julkaisua, päivitetyillä grafiikoilla ja musiikeilla. Pidin erittäin paljon esimerkiksi sarjan kolmannen osan piirrosmaisesta ulkoasusta, tyyliltään jopa ehdottomia suosikkejani. Jos nuo kaksi ensimmäistä osaa saisi juuri sillä tyylillä toteutettuna ja vaikka hieman uudistetulla tavalla aseteltuna, tulos voisi olla erittäin mielekäs. Nyt, yksi yhteen toteutettu peli, uudistetulla, ei itseäni miellyttävällä taiteella tekee lähinnä hallaa pelin luonteelle.
Uudessa versiossa klassiset värisävyt ovat vaihtuneet mitäänsanomattomiin ja hahmojen ulkomuoto hieman samalla tavalla luotaantyöntäväksi, kuin 3D-versiot legendaarisista lastenohjelmista. Oikeastaan suurin epäkohta taitaa löytyä grafiikan tarkkuudesta, se olisi voitu hyödyntää kokonaan uusilla piirrostaiteilla, joissa se olisi esiintynyt edukseen. Pelkästään vanhan mallinnuksena se ei tee kunniaa asettelulle, joka on alunperin tehty rajoituksia ajatellen, pikselit tarkasti laskien. Uudelleen on muotoiltu vain lähikuvat päähenkilöistä ja siinäkin on menty mielestäni hieman metsään.
Mikä hauskinta, koomisuus on kadonnut animaatioista ja hahmoista, jotka huvittivat pikselöityinä. Siinä missä fanityöt on toteutettu sydämellä ja rakkaudella alkuperäisiä kohtaan, pidin tätä kokonaisuudessaan vain sieluttomana rahastuksena. Erikoista kuitenkin on, että kakkososa on toteutettu huomattavasti laadukkaammin ja näyttää pääosin jopa ihan hyvältä. Silti projektista jää paljon hukattuja mahdollisuuksia.
Pelin saa vaihdettua lennossa alkuperäiseen muotoonsa, äkkiseltään vaihdos on dramaattinen, mutta pelattaessa ainakin ykkösosassa antoisampi. Kokoelma tarjoaa uusille sukupolville nykyaikaisen näköiset versiot peleistä, mutta on otettavissa vastaan myös alkuperäisten tuplajulkaisuna. Huokeaan arvoonsa nähden kelvollinen hintalaatusuhde, mutta odotuksiin ja potentiaaliinsa nähden lievä pettymys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti