torstai 26. huhtikuuta 2012

Viisikymmentä televisiosarjaa #10-7


10. South Park (1997- )
15 kautta, 216 jaksoa 



Vaatii taitoa luoda aidosti hauskaa ja oivaltavaa huumoria sellaisista tabuista, joihon South Park on vuosien aikana tarttunut. Ren & Stimpyn loputtua aika oli South Parkille juuri oikea. Juuri kukaa tai mikään ei ole säilynyt sarjan pilkalta ja kun mikään ei ole pyhää, suuren yleisön voittaminen puolelleen tuntuu mahdottomalta tehtävältä. Sarja on siinä kuitenkin onnistunut ja kuten myymälävarkaus, ollessasi tarpeeksi röyhkeä onnistut hämäämään kaikkia. Ei keskitytä pieneen ivaan ja ilkeilyyn, vaan panostetaan täyden arsenaalin voimin.

South Park oli ilmestyessään ilmiö. Itse sain siihen ensikosketukseni jonain kauniina viikonloppuna, kun maksukanavat näkyivät ilmaiseksi ja kaksi ensimmäistä kautta näytettiin maratoneina. Jaksot tuli tietysti nauhoitettua kaseteille ja sen myötä katseltua myöhemmin moneen otteeseen. Seuraavan kauden näin niinikään maksukanavalta kun sellainen sattui jollain tutulla olemaan. Tämä kaikki alusti ilmiön kliimaksia ja kulminaatiopistettä, South Park elokuvaa, jonka jälkeen suurin mylly sarjan ympärillä väkisinkin laantui takaisin maan tasalle. Muutaman hankalan kauden jälkeen sarja on löytänyt tiensä takaisin laadukkaaksi ja takuuvarmasti provosoivaksi, mutta ikuisesti Simpsoneiden varjossa kulkevaksi, aikuisille suunnatuksi animaatioklassikoksi.



9. The Office (2001-2003)
Konttori, 2 kautta ja erikoisjakso, 14 jaksoa

The Office

Konttori on ylittämätön kuvaus työpaikkaolosuhteista ja vaikkei konttorissa olisi koskaan työskennellytkään, paistaa henkilöistä läpi ihan yleiset työelämän hahmotyypit. Ehkei päde kaikkiin työpaikkoihin, mutta erittäin moneen kylläkin. Ricky Gervais itse esittää pseudodokumenttina kuvatussa sarjassa loistavasti muka-kaikkien-kaveri-pomoa, joka on sarjan hauskinta antia Martin Freemanin ohella. Freeman esittää työhönsä rankasti kyllästynyttä, konttoriin jämähtänyttä kolmekymppistä miestä, jonka ainoat ilot ovat varattu vastaanottovirkailija ja jäynien tekeminen pomoa mielistelevälle hönölle.

Harmillisen lyhyt, mutta juuri siksi erinomaisen laadun pitänyt sarja käännettiin pian myös amerikkalaiseksi versioksi, joka jatkuu edelleen. Vaikka sarja aluksi mukaili brittiversiota edes hieman, se kasvoi onneksi pian ulos heikosta kopiosta, ihan kohtalaiseksi omanlaisekseen sarjaksi. Sarja on saanut omat versionsa myös Saksassa, Ranskassa, Kanadassa, Israelissa ja hiljattain jopa Ruotsissa. Millonkohan on suomalaisten vuoro ja ketkä sopisi rooleihin?


8. Extras (2005-2007)
2 kautta + erikoisjakso, 13 jaksoa

Extras

Ricky Gervais vie ahneesti, mutta ansaitusti kaksi sijaa näinkin korkeilta sijoituksilta. Extras jatkoi tyylillisesti Gervaisin itseironista tyyliä, siirtyen konttorimaailmasta elokuvamaailmaan. Mies yrittää epätoivoisesti löytää läpimurtoroolia, kierrellen statistina kulisseissa ja yhden vitsin pellenä tv-sarjassa. Jokaisessa Extrasin jaksossa on vieraileva tähti, jonka kuvitteellista elokuvaa ollaan kuvaamassa. Ben Stillerin, Kate Winsletin, Patrick Stewartin ja Orlando Bloomin jaksot ovat sarjan ehdotonta kärkeä. Epidosi Robert DeNiron kanssa sen sijaan edustaa ikävä kyllä samaa tasoa kuin näyttelijän ura tätä nykyä.


7. The X-Files (1993-2002)
Salaiset kansiot, 9 kautta. 201 jaksoa



Dana Scully ja Fox Mulder, FBI:n salaisten arkistojen odd couple, skeptikko ja ufofriikki. Sarja kuljetti useita pitkään kestäviä juonikulkuja läpi sarjan, mutta keskittyi usein myös yksittäisiin hirviöjaksoihin. Jälkimmäiset ovat aina olleet enemmän mieleeni. Ajan myötä kokeellisuus kasvoi huikeasti ja sarjassa kokeiltiin paljon onnistuneitakin kuvauksellisia kikkoja. Suhde Scullyn ja Mulderin välillä sai paljon spekulaatiota katsojien keskuudessa ja sen kehitys tietynlaisella jännitteellä olikin yksi sarjan mielenkiintoisista sivuhaaroista. 

Sarja pyöri itselleni otollisena aikana ja nauhoitin kaikki jaksot, keräsin jonkinlaista leikekirjaa aiheesta ja kaapissani on edelleen Salaisten kansioiden salainen arkisto, jossa säilytän sarjan jaksoista tehtyjä kirjoja, sarjakuvia ja paketillista keräilykorttejakin. Kirjahyllystäni löytyy kaksivolyyminen, sarjan outouksiin syventävä The Book of the Unexplained, sekä mainio The Official Guide to the X-Files, josta seurasin jaksokohtaisesti meininkiä kaksi yötä kestäneen Salaiset Kansiot -maratonin ajan, joka on ensimmäinen sarjamaraton jonka muistan televisiosta näytettävän.

3 kommenttia:

  1. Minullakin oli jossakin vaiheessa nuo mainitsemasi The X-Files opukset. Vaan rahapulassa vein ne jossakin vaiheessa divariin. Jälkeenpäin iski sitten se morkkis kun niin menin tekemään....

    VastaaPoista
  2. Katottiin joskus siskon luona jakso Konttoria ja nauratti kovasti. Ei kulunut aikaakaaan, kun törmäsin sitten Gervaisin ja Merchantin toiseen sarjaan eli juurikin Extrasiin ja yhden Konttori-jakson perusteella tein ostopäätöksen ja arvasin löytäväni tuosta sarjasta ystäväni... ja olin oikeassa. Niin ja kun ite tykkään bongailla tuttuja hahmoja sivuhahmoista, niin se vain lisäsi kiinnostusta. Se Robert DeNiron esiintyminen oli aika huono, kun taas noiden mainittujen lisäksi nostaisin esiin myös Daniel Radcliffe -jakson. Myöhemmin oli sitten kunnolla Konttorinkin aika.

    Mutta X-Files. <3 Mun eka kunnon muisto taisi olla Tooms, mutta johtui ehkä siitä, että mä sain ne jaksot VHS:nä joskus. Joku toinenkin X-Files -kassu tais vielä olla, mutta sitä en muista.

    VastaaPoista
  3. Tuoppi: Monasti Morkkis Moisista Menoista Muodostuu.

    Sivustakatsoja: Meinasin kyllä laittaa Radcliffe-jakson listaan mukaan, mutta sitten aloin miettimään asiaa enkä muista siitä juuri mitään, joten en ollutkaan enää varma oliko se niin hyvä. Varmaan sitte oli.

    Tooms on muuten sarjan parhaita jaksoja, ettei sinänsä hassumpi ensimuisto. Siitä tehty kirjakin on paras koko kirjasarjassa (#4 Puserrus).

    Nuo viralliset X-files kasetit on jotenkin aina houkutellut, keräilymielessä siis, mutten ole ainuttakaan ostanut vaikka niitä kirppareilla halvalla näkeekin. Veisi ihan hyvin tilaa. Mutta esim juuri Tooms ja pari muuta klassikkoa vois ihan periaatteen vuoks hankkiakki joskus, vaikka dvd-boksina kaikki muuten ostaiski.

    VastaaPoista