maanantai 28. syyskuuta 2009
Tuhannen ja yhden yön tarinat elokuvissa.
Karel Zeman: Dobrodruství námorník a Sindinbáda (1971).
Tuhannen ja yhden yön tarinoista on kuvattu pilvin pimein elokuvia, mutta aidon alkuperäsen teoksen kantavana voimana olevaa rietasta ilmaisua ei ole esitetty ehkä missään vielä tarpeeksi hyvin. Kyseessä on yksi omia suosikkikirjojani ja kattavin kokonaisuus siitä on 1300-luvulla kasatusta Alf laila wa lailasta käännetty kuuden noin 400 sivusen opuksen mittainen. Eli kepeä 2400 sivua.
Tarinoista varmasti tunnetuimpia on Aladdinin taikalappu, Sinbad merenkulkija sekä Ali Baba ja neljäkymmentä ryöväriä. Kaikki tietää ne lastenkirjoina ja piirrettyinä, mutta luulen että kaikki ei ihan oikeesti tiedä mistä on kyse. Kirjat on kokoelma hyvin kieroutuneita tarinoita joista pari esimerkkiä annan tämän kirjoituksen jälkeen.
Raoul Walsh: Thief of Bagdad (1924)
Douglas Fairbanksin tähdittämä Bagdadin varas (Thief of Bagdad,1924) on yksi parhaita seikkailuelokuva joka on aiheesta tehty. Se on puhdasta seikkailua kauniilla lavasteilla ja kuvauksella. Elokuvasta tulee ehdottomasti hyvä mieli ja pidän siitä monestakin syystä, mutta Tuhannen ja yhden yön tarinoina se antaa melko lapsellisen kuvan lähdeteoksestaan. Väreiltään ja kuviltaan miellyttävä versio samasta aiheesta tehtiin 1940, kuuden ohjaajan voimin, joihin kuului mm. Michael Powell. Tulos on vielä tuplasti lapsellisempi mutta viihdyttävä sekin.
Ray Harryhausen teki aikansa mainioita stop-motion trikkejään sci-fi, fantasia ja seikkailuelokuviin kuten Jason & the Argonauts (1963). Samaan henkeen tehdyt 7th Voyage of Sinbad (1958), The Golden Voyage of Sinbad (1974) ja Sinbad and the Eye of the Tiger (1977) perustuvat Tuhannen ja yhden yön Sinbad merenkulkijan seikkailuihin, tällä kertaa pääosassa on kuitenkin Harryhausenin tekniset näytöt erilaisten hirviöiden muodossa. Loistavaa viihdettä tämäkin ja mukaansatempaavaa toiminnallista seikkailua.
Lotte Reiniger: Adventures of Prince Achmed (1926)
Kiehtova siluettianimaatio Adventures of Prince Ahmed (1926) on tärkeä elokuvan historiallisessakin mittakaavassa. Kaksi vuotta ennen Mikki Hiiren esiintymistä Steamboat Williessä (1928) Lotte Reinigerin teki tämän version Tuhannesta ja yhdestä yöstä keskittyen lähinnä Prinssi Ahmedin tarinaan, mutta mukana on myös lentävä taikahevonen ja Aladdin. Leffan visuaalinen tyyli on tosi omaleimainen ja mukava, mutta oma suosikkini ainekin animaation saralta tulee Tsekinmaalta. Nimittäin Sinbad merenkulkijasta kertovia animaatioita tehtaili seitkytluvulla huippuanimaattori nimeltä Karel Zeman. Ensimmäinen niistä kantaa sellasta nimeä kuin dobrodruství námorník a sindinbáda(1971).
Pier Paolo Pasolini ohjasi toiseksi viimeisenä työnään oman näkemyksensä Tuhannesta ja yhdestä yöstä (il fiore delle mille e una notte, 1974) ja sitä voikin pitää ehkä ainoana joka on ottanut esille alkuperäisen teoksen löyhän moraalin ja perversiot. Teos päättää myös Pasolinin trilogian jonka ensimmäiset osat olivat Decamerone (1971) ja Canterburyn tarinoita (1972) - kumpikin pahamaineisia samasta syystä. Tämän epäpyhän kolmikon aiemmat osat pitäytyvät vielä aika paljon huumorin tiellä kun päätösosa jättää tämän kortin käytön hieman vähemmälle. Maisemat on upeita ja kuvaukset on kuvattu silloisessa Jemenissä. Kaikesta huolimatta ei tämäkään anna vielä tarpeeksi kunniaa kirjalle, vaikka yritys oli jo hyvä.
Pier Paolo Pasolini: Il fiore delle mille e una notte (1974)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti