Huominen sunnuntaipäivä, eli 10.10.10 ei ole hyvä hääpäivä koska silloin kymmeneltä starttaa legendaarinen Matka maailman ympäri 80 päivässä piirrossarja odotettuna uusintana tv2:ssa. Parhaita lastenohjelmia tulisi kierrättää telkkarin viikonloppuaamuissa loputtomiin, sillä aina tulee uusia sukupolvia joiden tarvitsee nähdä Alfred J. Kwak, Matka maailman ympäri ja Olipa kerran elämä. Sarjat on nykysellään jo saatu dvd-bokseihinkin, mutta on niiden hyvä esiintyä rehellisesti perinteisessäkin muodossaan viikottain esitettyinä. Etenkin kun lastenohjelmat nykyisellään ovat tasoltaan niin heikkoja, poikkeuksena Late Lammas ja Ruohonjuuritasolla (Minuscule).
Kaikista pienimmille on olemassa omat sarjansa ja suurin osa rauhallisimmista sarjoista tulee Englannista. Disney tuottaa liukuhihnalla oheissarjoja elokuvistaan ja tunnetut hahmot seikkailee jos jonkinmoisissa ympyröissä, perus katsottavien Aku Ankkojen ja Nalle Puhien lisäksi on liuta järkyttävää häsellystä. Muutoinkin jenkit tekee suurimmaksi osaksi vain aivotonta sohellusta tai katsojan aliarvoivaa lässytystä. Parhaat lasten piirretyt ovat kaikkiaan tulleet jokatapauksessa Euroopan sisältä, osa on tosin tarvinnut avukseen japanilaisten animointitaitoja. Anime sinänsä on ihan oma lukunsa ja se jää seuraavan listan rajojen ulkopuolelle. Eurooppalaisia kasaripiirrettyjä yhdistää ennenkaikkea ensiluokkainen käsikirjoitus ja opetukset, sekä inhimilliset eläinhahmot.
Seuraavassa listaa parhaista lastenpiirretyistä, aikuisemmille tarkoitetut sarjat (Simpsonit, Futurama, South Park, Happy Tree Friends jne.) eivät animen tavoin ole nyt tässä mukana.
Lasten piirretyt:
1. Alfred J. Kwak (Alankomaat, 1989-1991)
Osittain suomalaisin voiminkin tuotettu Alfred J. Kwak on poikkeuksellinen piirrossarja, sillä se esittää äärimmäisellä taidolla kirjoitetun kokonaistarinan käytännössä kronologisesti. Pääosan ankka kuoriutuu ensimmäisessä jaksossa munasta ja kasvaa jaksojen aikana elämän normaalivaiheita mukaillen. Jaksoissa käsitellään myös laajaa kirjoa maailman ongelmista, aina nälänhädästä rasismiin. Osansa on myös fantasia-aineksilla, avaruusolennoilla ja lampun hengillä. Historiallisilla viittauksilla sivutaan pyramidien myyttejä ja käydään läpi Korppipuolueen nousu ja tuho, joka on suora vertaus Hitlerin valtakauteen. Myös viihde saa osansa, ikimuistoisimmin jaksossa, jossa Alfredin tyttöystävä Iris on totaalisen Michael Ducksonin lumoissa.
2. Nikke Knatterton (Saksa, 1977 [suomessa vasta 1989])
Saksalainen mestarisalapoliisi ratkoo rikoksen kuin rikoksen yli-inhimillisillä kyvyillään tai ainekin kaikki päätyy aina lopulta hyvin, yleensä sattumalta. Itseironinen sarja ei ikinä saanut ansaitsemaansa arvostusta Saksassa, eivätkö sitten tajunneet vai kestäneet saksalaisuuteensa kohdistuvaa piikittelyä. Sarja on läpikotaisin saksalainen ja suomalaiset dubbaukset vain lisäävät sen saksalaista konemaisuutta. Kyseessä on suomalaisen dubbauksen ehkä legendaarisin veto, Jarmo Kosken yhden oton rykäsyt. Jaksot sisältää reilusti pikkutuhmuuksia ja pehmopornoa, joka kuitenkin on sen verran harmitonta, että sarja on nuorillekin sovelias.
3. Teini-ikäiset mutanttininjakilpikonnat (Yhdysvallat, 1987-1996)
Turtlesit oli se oman kriittisen ikäni suurin ilmiö ja sen kaikki oheistuotteet olivat tärkeämpiä kuin mikään muu. Alunperin Marvelin supersankareja parodioiva sarjakuva oli synkempi ja selkeämmin esikuviaan heijastuva. Piirrossarjat värit ja hahmot päivitettiin lapsia houkuttelevimmiksi ja hitti oli valmis. Sarja kaikkiaan on hyvin amerikkalaistunut tulkinta vanhoista japanilaisista samurailegendoista, samalla tavoin kun esimerkiksi Tähtien Sota.
4. Matka maailman ympäri 80 päivässä (Espanja, 1981)
Jules Vernen tarinaan perustuva sarja on perinteistä seikkailua, sekä taistelua hyviksien ja pahiksien välillä, mutta myös mainio läpileikkuu maailman eri kolkkien läpi. Sarjassa herrasmies Phileas Fogg vetää vedon miljonääriklubin konnien kanssa, että pääsisi määräajassa maailman ympäri ja pahikset tietenkin yrittävät sabotoida hankkeen kaikin keinoin. Muutama kamraadi tarttuu matkan varrella mukaan ja jopa vähän enemmän. Sarjassa kuvataan mielenkiintoisesti erimaiden kulttuureja ja tapoja, eikä vaarallisilta tilanteilta vältytä.
5. Muumilaakson tarinoita (Suomi/Japani, 1991-1992)
Muumeilla on oma erityispaikkansa suomalaisten sydämissä. Kaikille lähes parinkymmenen vuoden takainen japanilaisanimaatio ei kumminkaan ole se tarinan omin tulkintamuoto. Sarjassa seikkailee pastellisävyiset pehmeän ihanat - eikä synkeän pörröiset ja rosoiset muumit. Tämän hetken trendi suosii taas jälkimmäistä muotoa. Muumeja on tulkittu erimaissa kymmeniä kertoja ennen tätä tunnetuinta versiota. 1950-1980 luvuilla tehdyistä suurimmaksi osaksi nukkeanimaatioina toteutetuista sarjoista tunnetuin on puolalainen Muumien maailma 1977-1981. Täytyy myöntää, että kirjat lukeneena japsiversio on vähän pehmo yleisilmeeltään, mutta sitä ei voi kieltää etteikö jaksoissa olisi myös pelottavia ja synkkiä kohtia. Eritoten jaksot joissa esiintyy Taikurin hattu, hattivatit ja Mörkö. Pelottavuutta lisää piinaavan upeat musiikit.
6. Myyrän seikkailut (Tsekkoslovakia, 1957-2002)
Tsekkiläisillä on oma tyylinsä ja Myyrät ovat yksi hieno esimerkki siitä. Pitkäaikaisen sarjan jaksoissa käsitellään hyvin paljon kulutusta ja ekologista ajattelua. Ihmisten roskaamisen ja saastuttamisen jälki näkyy eläinten omassa maailmassa. Myyrä sinänsä on kuin kohderyhmä, eli lapset. Myyrälle kaikki on uutta, elektronisia laitteita käytetään jaksoissa paljon, ne kiehtovat mutta saattavat olla vaarallisia. Myyrä on hyväntahtoinen ja jaksoissa pärjätään yleensä yhteispelillä.
7. Olipa kerran elämä (Ranska, 1986)
Ennen osattiin tehdä opettavaisia lasten piirrettyjä, joiden oppi kaadetaan kuin huomaamatta hyvää ohjelmaa katsoessa. Olipa kerran elämä on tosin poikkeuksellinen siinä suhteessa, että se on avoimen rehellistä opetusmatskua, muttei silti missään nimessä tee siitä vähempää viihdyttävää. Luultavasti suurin osa on katsellut sarjaa tai sen jatko-osia koulussa ja sinnekin se sopii vallan mainiosti.
8. Tohtori Sykerö (Englanti/Hollanti, 1979-1980)
Erikoinen psykedeliatrippi kaikenikäisille. Sarjan käsikirjoituksesta on vastannut mm. Douglas Adams, joka muistetaan parhaiten klassikostaan Linnunradan käsikirja liftareille. Juonikuviot, värit ja hahmot ovat kun LSD-lappuja nappailleiden tuotoksia ja ikinä ei osaa arvata mitä tapahtuukaan seuraavaksi. Happoilujen takaa löytyy kumminkin sitä tuon ajan kritiikkiä ja opetusta siinä missä muissakin parhaissa piirretyissä.
9. Tehotytöt (Yhdysvallat, 1998-2005)
Listan vintagepainotteisista valinnoista poikkeava Tehotytöt on paras näkemäni lastenpiirretty, joka on tehty viimeisen viidentoistavuoden aikana. Se on amerikkalainen tuotanto, mutta se lainaa tyylinsä täysin japanilaisesta animesta. Hahmot ja tapahtumat ovat hellyyttäviä, mutta särmikkäitä. Väritkin ovat kuin Halinalleista, mutta taistelukohtauksissa ei silti ole kitsasteltu. Ohjelma soveltuu pienimmillekin, huumori sopii kaikenikäisille ja aikuisille katsojillekin annetaan lisäksi paljon viittauksia populaarikulttuuriin.
10a. Maija Mehiläinen (Saksa/Itävalta/Japani, 1975 ja 1982)
10b. Tao Tao (Saksa/Japani, 1983-1984)
Moraalisia opetuksia eläinmaailmaan kuvastaen. Maija Mehiläinen perustuu saksalaiseen 1912 kirjoitettuun tarinaan, jonka teemat uhkuu hyvin vahvasti oman kansansa kunnioittamista ja omiensa kanssa pysymisestä. Mehiläiset ei anna komennella itseään ja ne pysyvät uskollisina. Maija uhmaa pesänsä säädöksiä ja lähtee ulkomaailmaan joutuen herhiläisten vangiksi. Piirrossarja on äärimmäisen lapsiystävällinen, eikä sisällä turhaa väkivaltaa, mutta sen moraalisia arvoja puhuvat teemat on säilytetty. Tao Tao on vieläkin lapsiystävällisempi ja puhuu sanomaansa ekologisten asioiden puolesta. Kummassakin sarjassa on tsekkiläisen Karel Svobodan unohtumattomat tunnusmusiikit.
Kirkkaimmasta kärjestä seuraavana: Olipa kerran ihminen, Paavo Pesusieni, Tenavat ja Vili Vilperi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti