Black metal tributes

A Hungarian Tribute to Burzum: Life has a New Meaning (2008)

Törmäsin syystä tai toisesta unkarilaisten bändien tribuuttiin Burzumille. Black metal on black metalin sisällä kohtuuttoman coveroitua siihen nähden, kuinka hyvin se yleensä toimii. Tämäkin levy kuulostaa lähinnä unkarilaisten aktien esittelytempulta, maasta kun ei yhtäkään tunnettua alan bändiä ainekaan itselleni tule mieleen. Siksi toisaalta itsekin siihen tartuin, halusin kuulostella unkarilaisia tuulia alalla ja periaatteessahan tributointi on mielenkiintoinen laji, vaikka onnistumisprosentti on yleensä muutaman prosentin luokkaa. Life has a New Meaning on yllätyksekseni kokonaisuus jossa melko moni jopa onnistuu tehtävässään. Kuunnelkaapa vaikka Adversorin näkemys My Journey to the Starsista, Aetherius Obscuritaksen Ea, Lord of the Depthsista tai Athamen Beholding the Daughters of Firmamentista. Ambient osaston vankilasävellyksistä onnistuneet tulkinnat ovat Anakronin versio Dauði Baldrsta ja Funebren tunnelmallinen Ha elérkezik az este.

Faktahan on tietysti se, että jos pitää ennenkaikkea Vikernesin laulusta ja biisien atmosfääristä, voi olla hankalaa vastaanottaa sävellysten kierrätystä. Sävellyksethän sinänsä on upeita ja niissä on sen verran tulkinnanvaraa että alkuperäistä rakennetta sietää vähän rikkoakin. Tribuuttilevyjä Burzumille on virallisten sivujen mukaan tunnustettu kaikkiaan ainekin yhdeksän. Kappaleita uuteen uskoon niissä on pistänyt mm. suomalainen kokeellista post-industriaalia väsäävä Pimentola, venäläinen grindcorelegenda Anal Nosorog, ukrainalainen Nokturnal Mortum, italialainen konebm-bändi Aborym ja amerikkalainen Xasthur.

Bläkkisskenessä on tietynlaista yhteisöllisyyttä, tunnettujen bändien jäsenet saattavat vaihdella orkesteria tai pitää prokkiksia niin tiuhaan, ettei muut kuin asiaan vihkiytyneet pysy mukana. Otetaan vaikka parikymmentä tunnetuinta norjalaista genren yhtyettä ja saamme loputtomat määrät linkkejä kustakin kuhunkin. Jäsenet ovat soittaneet joka toisten kokoonpanoissa, tehneet yhteisiä projekteja tai sitten tehneet kunniaa toinen toiselleen. Levytysten sitäsiittoiseen bläkkisplasmapalloon en keskity nyt sen enempää, vaan otan kohteeksi bm-tribuutit, levyinä ja yksittäisinä kappaleina.

Mayhem ja Burzum ovat saaneet eniten yksittäisiä covereita, suuri osa alkavista akteista aloittaa tapailemalla kyseisten bändien kappaleita ensidemoillaan. Mayhemin Deathcrush on esimerkiksi Metal-Archivesin mukaan versioitu kaikkiaan 194 kertaa. Otin selvää kyseisten arkistojen sivuilta suosituimpia coveroinnin kohteita bm-saralla. Lista on suuntaa-antava, sillä eksaktiin tulokseen pitäisi ottaa huomioon niin monta muuttujaa. Eli bändi ja covereiden määrä:

1. Mayhem, 450
   
2. Burzum, 434
3. Darkthrone, 396
4. Bathory, 359
5. Venom, 354
6. Sodom, 221
7. Celtic Frost, 164
8. Beherit, 135
9. Sarcófago, 113
10. Blasphemy, 100
    

Kympin kärjen ja 100 coverin alle jäi mm. Hellhammer (95), Impaled Nazarene (84), Mercyful Fate (52), Immortal (48), Dimmu Borgir (46), Emperor (45) ja Satyricon (36).

Suurin osa coveroinnistahan on turhaakin turhempaa. Minkä takia kuunnella Satyriconin Mother North viimeistäkin yksityiskohtaa myöten kopioituna (Dark Opera - Mother North YouTubessa), kun sen voi kuunnella alkuperäisenäkin? Sanompahan vaan ettei minkään syyn takia. Tributointi on vaativa laji, johon ei tulisi sortua jos ei ole tippaakaan omaa näkemystä. Suuri osa on ikävä kyllä joko sitä, että yritetään tehdä sama kappale joko täysin uudelleen, täysin uudelleen rupusemman kuuloisena tai saman kuuloisena, mutta tuotetumpana tai nopeampana, ehkä hieman raskaammin. Jos kappaleeseen ei saa mitään omaa soundia tai tyyliä, sitä on turha ainekaan levyttää, livenä sitten soittakoon jos oma setti on puutteellinen.

Darkthrone Holy Darkthrone (2002) on albumi jolla Norjan tunnetuimmat ja arvostetuimmat bändit versioivat Darkthronen kappaleita. Mukaan ei ole tarvinnut pyytää yhtäkään semibändiä, jokainen on kovan luokan kollektiivi. Bändit levyn järjestyksen mukaisesti ovat Satyricon, Enslaved, The Thorns, Emperor, DHG, Gehenna, Gorgoroth ja Immortal. Kuten niin usein, tämänkin levytyksen todellinen tarpeellisuus on hieman kyseenalainen, mutta kovanluokan vieraiden ansiosta ihan tutustumisen arvoinen. Mieleeni on tietenkin yleensä eniten kokeellisten bändien versiot, mutta sinänsä loistava DHG tuottaa levyllä pienen pettymyksen, kun taas The Thorns tekee suuremman vaikutuksen. Toki kohdekappale vaikuttaa suuresti ja näin Gehennalla on etulyönti asema saadessaan biisikseen Transylvanian Hungerin.

Tribute to Mayhem: Originators of the Northern Darkness on nimensämukaisesti omistettu Mayhemin rallien tulkinnoille. Darkthrone-tribuutin tavoin kovatasoisin artistein varusteltu kompilaatio sisältää vedokset bändeiltä Immortal, Dark Funeral, Vader, Emperor, Behemoth, Limbonic Art, Keep of Kalessin, Gorgoroth, Carpathian Forest, Seth, Gehenna ja Absu. Jälleen levy joka ei omaperäisyydellään liihottele.

Venom on kova coveroinnin kohde. Enemmänkin se on bändi, josta myöhemmät bläkkisbändit ovat ammentaneet ja täten se on myös laajalti muuntyyppisten genrejen suosiossa, täten eräässäkin tribuuttilevyssä tätä tulkitsee bändit kuten Kreator, Anathema, Voivod, Candlemass ja Paradise Lost. Japanilainen Sigh on nykyään musiikkigenrejen sulatusuuni, mutta sai alkuaikoinaan suuren osan bm-vaikutteistaan Venomilta, jolle pyhitti kokonaisen levyn To Hell and Back: A Tribute to Venom (1995). Onpahan todistettu taannoinen Sighn Venom-painotteinen keikkakin.

Ulverin biisejä käsitellään uusiksi My Own Wolf: a New Approach to Ulver, jossa uudet puitteet saa koko skaalan verran erityyppisiä kappaleita. Alkuaikojen materiaalia ruotii ihan onnistuneesti tuntemattomat Wardaemonic, Smohalla ja Sael. Suurimman painoarvon tuplalla saa kuitenkin uudempi materiaali, joka ei tämän aihepiirin sisään kuulu. Kokonaisuutena levy kuitenkin on tuntemattomine bändeineen mielenkiintoisempi kuin tunnetut bm-bändit esittämässä tunnettuja bm-bändien kappaleita.

Black metal sopii siis harvoin coveroiduksi tulkittuna samalla musiikkityylillä, poikkeuksina joidenkin pioneerien biisejä muokatessa nykyaikaisemmiksi tai omaperäisellä otteella uudelleen tulkiten. Aborym tekee hyvää työtä soittaen Burzumia vahvalti konepainotteisella bläkkistyylillään, Nokturnal Mortum sävyttää samaista bändiä kansanmusiikillisin keinoin ja Drudkh yllätti juuri tuoreilla Master's Hammer ja Sacrilegium covereillaan. Harvahkoista poikkeuksista huolimatta näissä tapauksissa lyödään kuitenkin yleensä kirves pahasti kiveen ja tulos on enemmänkin ärsyttävä turhuudellaan. Luulen, että monet bm-kappaleet jopa sopisivat versioitavaksi hyvin erilaisilla musiikkityyleillä, vaikka dark jazzina, ambientina, klassisena, neo-folkina tai elektrona. Drudkh on jo levyllisen folk-tulkintoja omista biiseistään tehnytkin, eikä tulos ole lainkaan hassumpi. Ulverin oli jossain vaiheessa määrä toteuttaa Nattens Madrigal jousisovituksena tai elektronisena, mutta projekti taisi jäädä ikuisesti jäihin. Harmi.

Jos joku sattuu tietämään onnistuneita bm-covereita, otan kaikki mielelläni vastaan.