Kuva: Ilkka Ärrälä
About Top 10 on sarja jossa ihmiset kertovat omista lempielokuvistaan. Olen siis pyytänyt kaikkia osallistujia miettimään omat suosikit ja kertomaan millainen vaikutus niillä on ollut ja milloin on nähnyt ne ensikerran. Tämän lisäksi osallistujat kertovat elokuvien kulutuksestaan yleisesti, mikä on viimeisin elokuva jonka on käynyt katsomassa, mielipide suomalaisista elokuvista ja parhaista soundtrackeista. Lopuksi kuullaan myös kunkin mieltymys kahvinjuontiin.
Vieraanamme tällä kertaa on monitaiteilija Rakel Liekki, jonka taiteen rajojen tutkiminen käy toisaalta ylisöpöjen maalauksien kautta, kun menneisyydessä se onnistui hyvinkin menestyksekkäästi pornon avulla. Niille, jotka eivät ole ajan tasalla, suosittelen tutustumista Liekin taideblogiin. Kirjailijanakin vastikään debytoinut taiteilija toimii myös journalistina ja eläinten oikeuksien puolestapuhujana. Minkähänlaiset leffat sitten kolahtaa.
Rakel Liekki Art Blog
Top10 lista tuntuu ihan mahdottomalta tehdä. Yhtä vaikeaa kuin suosikkibiisien valinta. Hirmu työlästä. Jospa yrittäisin top5-leffoilla.
TOP 5:
1. Tonari no Totoro - Tämän voi katsoa koska tahansa ja kuinka monta kertaa tahansa. Osaan jopa laulaa lopputunnarin ulkoa. Katsoin tämän ensi kerran leffavuokraamossa työskennelleen ystäväni sohvalla San Franciscossa.
2. Hedwig and The Angry Inch - Tutustuin ensin elokuvan musiikkiin, vasta sitten elokuvaan. Tokiossa dj:nä työskentelevä ystäväni soitti yhtä leffan kappaleista aina illan viimeisenä kappaleena. Pidin biisistä niin paljon, että etsin sen paikallisesta levykaupasta. Soundtrack on yksi suosikkialbumeistani, mutta meni vuosia ennen kuin etsin elokuvan käsiini kotiSuomessa. Onneksi elokuvakaan ei tuottanut pettymystä.
3. Un Long Dimanche De Fiancailles (eli Pitkät kihlajaiset) - Kävin katsomassa tämän ensi kertaa elokuvateatterissa Helsingissä ystäväni kanssa. En pidä romanttisista elokuvista, mutta sodan ja rakkauden yhdistelmä ja kauniit harkitut kuvat kolahtivat lähtemättömästi. Katson tämän jos maailma murjoo.
4. Enter The Void - Top5:n uusin tulokas, jonka näin vasta pari kuukautta sitten leffateatterissa. Nappasi otteeseensa ensi sekunnilla. Jo alkutekstit tekivät vaikutuksen. Viimeistään siinä vaiheessa olin lopullisesti myyty kun kesken elokuvan muutama ihminen käveli pois teatterista. Olen asunut hetken Tokiossa kuvataiteilijaksi valmistumisen jälkeen ja tämä elokuva mielestäni kuvaa Tokion pimeämpää todellisuutta tavalla johon harva elokuva on kyennyt.
5. Kellopeliappelsiini - Lempielokuvani teini-ikäisenä ja on tehnyt yhtä lähtemättömän vaikutuksen kuin ensirakkaus.
John Cameron Mitchell: Hedwig and the Angry Inch (2001)
Minkälainen elokuvien kuluttuja?
Viimeksi katsoin leffateatterissa Reindeerspottingin. Elokuva oli ollut must see-listallani jo kauan ja arvelin että nyt oli viimeinen mahdollisuus nähdä se elokuvateatterissa. Fiilikset elokuvasta olivat kaksijakoiset, toisaalta ymmärrän elokuvan arvon, toisaalta en henkilökohtaisesti päässyt elokuvaan sisälle. Jotenkin odotin ehkä enemmän tai jotakin muuta kuin sain.
Soundtrack?
Suomalaiset elokuvat?
Yli- ja aliarvostetut elokuvat?
Suomessa animaatio on edelleen ehdottoman aliarvostettua. Se nähdään turhan usein vain lasten viihteenä. Myös dokumentit ovat lapsipuolen asemassa.
Katson elokuvia niin leffateatterissa kuin kotona videotykilläkin. Käyn perusteattereiden norminäytöksissä yhtä lailla kuin vaikkapa dokumenttifestareillakin.
Olen erityisesti animaation ystävä. Pidän esimerkiksi Studio Ghiblin animaatioista, mutta toisaalta keräilen myös Myyrä-piirrettyjä. En kuitenkaan ole vain yhden genren diggari vaan katson avoimesti monenlaista. Usein ja mielelläni annan leffaseuralaiseni valita mitä katsotaan. Silloin todennäköisesti näen jotakin avartavaa mitä itse en olisi valinnut.
Viimeisin elokuva?
Viimeisin elokuva?
Kotona katsoin viimeksi Heavy Metal in Baghdadin, josta pidin todella paljon.
Soundtrack?
Hedwig and The Angry Inch. Ja nimenomaan elokuvaversio, ei musikaaliversio.
Työhuonekäytössä maalatessa myös Amelien soundtrack on ollut kestokulutuksessa.
Samaa mieltä kuin elokuvista ylipäätään. Osasta pidän, osasta en. Suomalainen elokuva ei ainakaan näin suomalaisen kulttuurin sisältä katsottuna ole niin yhtenäinen genre, että sitä voisi arvostella yhtenä nippuna.
Yliarvostettua elokuvaa en halua nimetä. Jos joku saa elokuvasta jotakin ja siksi arvostaa teosta, en ole halukas sitä kokemusta kritisoimaan.
Kahvinkulutus?
Aloitin kahvin juomisen vasta viime vuonna tehdessäni Riikka Hyvösen kanssa Ylisöpö!-näyttelyä. Kyllästyin raahaamaan työhuoneelle sekä teetä, että kahvia ja aloitin kahvin juomisen. Makuni ei siis vielä ole niin hienostunut, että maistaisin kahveissa suuria eroja.
Kahvinkulutus?
Aloitin kahvin juomisen vasta viime vuonna tehdessäni Riikka Hyvösen kanssa Ylisöpö!-näyttelyä. Kyllästyin raahaamaan työhuoneelle sekä teetä, että kahvia ja aloitin kahvin juomisen. Makuni ei siis vielä ole niin hienostunut, että maistaisin kahveissa suuria eroja.
Itse asiassa myönnän häpeilemättä, ettei minulla ole edes kahvinkeitintä. Juon pikakahvia, tosin merkin suhteen olen valikoiva. Juon kotona Kolumbialaista DeCasa-kahvia. Käytän kahvissa maitoa, joka on joko luomua tai kasvimaitoa. Tehotuotettua maitoa en halua käyttää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti