Sierra On-Line on amerikkalainen pelitalo, jonka perusti vuonna 1979 aviopari Ken ja Roberta Williams. Pariskunta sattui osumaan juuri oikeaan rakoon, kun minkäänlaisia seikkailupelejä ei oltu juuri tehtykkään, kaiken lisäksi Ken osasi hieman koodata ja Roberta kertoa tarinoita ja mysteereitä. Ensimmäiset pelit olivat kaksivärisiä tekstiseikkailuja. Pikkuhiljaa Sierran pelit määrittelivät aina sen hetken grafiikallisen tason aina 1990-luvulle asti. Gabriel Knight 3 (1999) jäi oikeastaan talon viimeiseksi tuotokseksi seikkailupelien saralla ja pelitalo sitten myytiinkin uusille omistajille, jotka eivät ole jatkaneet samoilla linjoilla.
Luulen että Sierran tekstiseikkailut ovat suurin yksittäinen syy englanninkielen oppimiseeni, pelailin niitä ehkä 6-7 vuotiaasta asti. Tästä syystä Sierran pelit saa oman loossin parhaiden pelien listoilla. Ensikerralla lista ei-Sierran seikkailupeleistä. Alunperin ajattelin jotain Sierra - LucasArts vastakkainasettelua, mutta kyllähän muiltakin niitä hienoja seikkailuja on tullut. Nyt kumminkin sierrat:
1. King's Quest 1-8 (1984-1998)
King's Quest 1
Roberta Williamsin satu- ja fantasiatarustoja kierrättävät King's Quest -sarjan pelit:
King's Quest 1: Quest for the Crown (1984)
Hyvin yksinkertainen ja harmiton, perinteinen lasten satuklassikkoja pursuavan pelin pääosassa on vielä nuori pojankloppi Graham, jonka on palautettava Daventryn kuningaskunnalta viedyt aarteet takaisin kuninkaalle. Aarteet ovat peili, joka näyttää tulevaisuuteen, kilpi joka suojaa vaaralta ja arkku joka pursuaa aina kultaa. Eipä tunnu peili ja kilpi olevan sataprosenttinen suoja jos ne kerran on saatu anastettua, mutta mitäpä siitä.
Keskihelppo ja ainekin seikkailupelien konkareille nopeahko tekstiseikkailu. 1990 ilmestyi virallinen graafisesti päivitetty versio.
King's Quest II: Romancing the Throne (1985)
Graham on edelleen päähenkilö, tällä kertaa jo kuninkaan roolissa. Mutta Daventryn oikudenmukainen hallitsija on yksinäinen. Taikapeilipä näyttää kauniin neidon torninsyövereissä, jonka Graham päättää käydä nappaamassa itselleen.
Hieman ykkösosaa haasteellisempi, monipuolisempi ja pitempi. Mutta periaatteessa aika samaa kaliiperia kuin esikoinen.
King's Quest III: To Heir is Human (1986)
Pelin päähenkilö on velhon oppipoika - tai paremminkin orja. Poika ei tiedä tai muista paremmasta, hänen on siivottava velhon taloa, eikä saa poistua sieltä lainkaan. Vaan kun tahtoo pois ja tahtoo tietää miten tässä nyt näin kävi.
Mielestäni ehdottomasti paras seikkailupeli ikinä. Monipuolisin ja parhaiten kirjoitettu tarina. Pelissä on opittava velhon tavat ja poissaoloajat. Tutkittava kämppää, muttei saa jättää mihinkään penkomisen jälkiä. Ulkonaliikkumiseen on niksit ja on keksittävä missä säilyttää tavaroita ettei velho huomaa. Poika pääsee myös oppimaan loitsuja ja muuta mukavaa. Loppua kohden jännitys senkun tiivistyy.
King's Quest IV: The Perils of Rosella (1988)
Neljännessä osassa on naispuoleinen päähenkilö. Hänen on löydettävä myyttinen taikahedelmä, joka on ainut keino pelastaa kuninkaan henki. Seikkailua toimitetaan hieman aiempia osia synkemmissäkin miljöissä.
Uutta grafiikkatyyliä edustava KQ4 on monella tapaa samanhenkinen kuin Laura Bow 1. Peli etenee tavallaan reaaliajassa ja päivä vaihtuu jossain vaiheessa illaksi ja yöksi. Osa asioista tulisi olla tehtynä jo päivän aikana ja osan voi tehdä vasta pimeällä.
King's Quest V: Absence Makes the Heart Go Yonder! (1990)
Mystinen velho kaappaa Daventryn linnan asukkeineen kuningas Grahamia lukuunottamatta. Graham lähtee tutkimaan asiaa, saaden pian selville että kyseinen velho Mordack oli kolmososan velho Manannanin veli.
Graafisesti suuri edistysaskel edelliseen osaan. Point-and-Click systeemi helpottaa varmasti myös peliä joillekkin. Synkempää linjaa jatketaan ja tarinassa on mainioita yksityiskohtia, joskin myös muutamia ärsyttäviä pelillisiä vaikeutuksia.
King's Quest VI: Heir Today, Gone Tomorrow (1992)
Kolmososasta tuttu Alexander ei saa mielestään eräistä prinsessaa. Ja sehän on löydettävä.
Vain aavistuksen paremmilla grafiikoilla edetään, mutta eeppisempi peli kylläkin on kyseessä. Tarina on pitkälti aikuiseen makuun ja mielestäni peli on sarjan vaikein. Eritoten ärsyttää muutama jos-et-tehnyt-jotain-alussa-et-pääse-eteenpäin-lopussa tyyppinen ratkasu. Tarinallisesti upea teos jokatapauksessa tämäkin. Oikeastaan pelisaagan viimeinen todellinen mestariteos.
King's Quest VII: The Princeless Bride (1994)
Grahamin vaimo, kuningatar Valanice ensikertaa seikkailemassa, pääosan hän jakaa Rosellan kanssa. Juuri kun Valanice tolkuttaa Rosellalle avioliiton tärkeydestä, imaistaan kumpainenkin seikkailun maailmaan. Rosella trollien kuninkaan kihlatuksi ja Valanice jonnekin keskelle hiekkasärkkiä. Kuudessa chapterissa edetään ja tytsyt vuorottelee osioiden etenemisessä.
Pelillisesti jo hieman muuttunut seiskaosa on toki ihan hyvä peli, mutta ei kyllä pärjää aiemmille osille. Pelissä on hieman lapsellisempia juonenkulkuja, eikä hommaa voi periaatteessa ryssiä. todennäköisesti kokoperheenpeliksi tarkoitetussa pelissä on myös enemmänkin puzzle-tyyppistä ongelmanratkaisua kuin ennen.
King's Quest VIII: Mask of Eternity (1998)
Pelisarjan viimeisessä osassa pääosan ottaa uusi hahmo. Jossain taivaissa on pistetty säpäleiksi taianomainen naamio jonka palanen tipahtaa Daventryyn. Kun eräinen Connor MacIyrr sitä hipaisee, muuttuu koko kuningaskunnan kaikki asukkaat kiveksi häntä lukuunottamatta. Niin, asia olisi vissiin korjattava.
KQ8 on jo aivan erilainen peli kun edelliset osat. 3rd person miekanheiluttamisen ohella on toki sitä seikkailua ja ongelmanratkaisuakin, mutta liiaksi on annettu toiminnalle valtaa. Sanoisin että esimerkiksi samoihin aikoihin ilmestynyt Drakan (1999) on hyvä fantasiaseikkailu, Mask of Eternity on siihen nähden aika keskinkertainen.
2. Space Quest 1-6 (1986-1995)
Space Quest II: Vohaul's Revenge (1987)
Space Questit ovat tietynlaista scifiparodiaa ja erityisesti Star Trek ja Star Wars ovat toimineet korvaamattomina lähteinä pelien tapahtumille ja yksityiskohdille. Sarja on hieman vaikeampi kuin esimerkiksi King's Questit.
Pääosassa on tohelo siivooja Roger Wilco, joka joutuu aina kaikenlaisiin sotkuihin. Hahmon koomisuus ja törttöily kasvaa joka pelin myötä. Laatu on tasaisen hyvää alusta loppuun, eikä yksikään ole edes keskinkertainen. Paras tarina on ehkä nelososassa, mutta pelillisesti tykkään enemmän kakkosesta ja vitosesta. Nelosessa vieraillaan aikamatkailun vuoksi hetkellisesti myös sarjan menneissä ja tulevissa osissa. Ensimmäinen osa tehtiin uusiksi 1991.
Pelien musiikit on omaa luokkaansa ja soi vielä vuosien jälkeen päässä. Ylivoimaisesti parhaat musat Sierran peleistä siis.
Space Quest IV: Roger Wilco and the Time Rippers (1991)
Space Quest 5: The Next Mutation (1993)
3. Leisure Suit Larry 1-3 & 5-7 (1987-1996)
Leisure Suit Larry in the Land of the Lounge Lizards (1987)
Leisure Suit Larry: Love for Sail (1996)
En suinkaan ole jättänyt nelososaa pois koska se olisi huono, vaan koska sellaista ei ole. Kyseessä oli eräänlainen markkinointikikka hypätä kolmosesta vitoseen.
Larryt on pehmopornoisia seikkailuja Larry Laffer nimisen luuserin kelkassa. Ensimmäisessä osassa seikkaillaan öisessä kaupungissa tavoitteena saada nainen. Kakkososassa Larry osallistuu paikalliseen napakymppiin ja lähtee etsimään rakkautta laivalla. Ja niin edespäin.
Paras peleistä on ensimmäinen, josta tehtii 1991 myös mielestäni onnistunein uusioversio Sierran peleistä. Toisiksi paras on ehkä seitsemäs, eli viimeinen. Kakkonen on hieman heikompi kuin muut. Uudet, eli vitosesta seiskaan on ehkä hieman helpompia kuin vanhemmat.
4. Gabriel Knight (1993)
Gabriel Knight: Sins of Our Fathers (1993)
Mukavan film noir tyyliset salapoliisitarinat Gabriel Knightin matkassa on tehty Noiduttu Sydän elokuvan hengessä. Pelityylillisesti lähin hengenheimolainen Sierran peleistä on Laura Bow 2.
Gabriel Knightin seikkailut päätyvät usein okkultismin rujoon maailmaan. Ensimmäinen osa on hyvin miellyttävä pelattava ja pidän siitä erittäin paljon. Kakkosen järkyttävä tekninen toteutus on ruminta antia mitä Sierralla on ollut. Samanlainen tyyli kun Roberta Williamsin kauhuseikkailu Phantasmagoriassa, toimii siten, että oikeita ihmisiä on kuvattu ja ne on siirretty senpäiväseksi pikselimössöksi peliin. Kolmosen 3rd person liikuttelukaan ei ainekaan itseäni innosta. Se tekee myös paikasta toiseen liikkumisen jotenkin hitaammaksi, etenkin kun pelialueet eivät aina ihan pieniä ole.
Gabriel Knight: Blood of the Sacred, Blood of the Damned (1999)
5. Laura Bow 1 & 2 (1989-1992)
Laura Bow: Colonel's Bequest
Tyylillisesti KQ4:n kanssa samaa kastia. Pääosassa nuori salapoliisinalku ja journalisti, Laura Bow, jonka pitäisi ratkaista murhamysteeri Agatha Christien teosten meiningeissä. Tapahtumat sijoittuvat 1920 luvulle kartanoon, johon Lauran ystävä on hänet kutsunut. Kohta alkaa tapahtumaan kummia. Tapahtumat etenee reaaliajassa ja mahdollisimman paljon johtolankoja tulisi löytää. Peli päättyy jokatapauksessa, sai syyllisen selville tai ei. Pelissä voi edetä monin eri tavoin.
Laura Bown nimi tulee tuon ajan näyttelijättäreltä Clara Bowlta. Yksi hahmoista on myös Gloria Swansong, joka muistuttaa Gloria Swansonia.
Laura Bow and the Dagger of Amon-Ra
1920 luvun New Yorkiin sijoittuvassa murhamysteerissä keskeinen miljöö on museo, jossa on Egypti-näyttely. Laura Bow urkkii tietoja ja johtolankoja niiltä näiltä ja lopulta pitäisi jälleen olla murhaaja tiedossa. Jos sitä ei saa selville, ei sitä pelin loputtuakaan kerrota. On aloitettava alusta.
6. Police Quest (1987-1993)
Police Questit on jo vaikeampia kuin King's Questit ja Space Questit yhteensä, mutta erinomaisia pelejä jokatapauksessa. Pääosassa kyttä jonka on selvitettävä rikoksia, tuskin vaikea arvata.
7. Black Cauldron (1986)
Jostain syystä tykkäsin erittäin paljon Disney/Sierra yhteistyön tuloksesta Black Cauldronista. Disneyn leffaa promoava peli on kuin yksi King's Questeista. Yhtä helppo, ellei jopa helpompi kuin ensimmäiset King's Questit. Helpotusta tuo toimintonäppäimet F(numero) kirjoittamisen sijaan.
8. Mixed-Up Mother Goose (1987)
Lapsille suunnattu peli jossa on autettava kahdeksaatoista satuhahmoa pinteestä. Pelissä ei voi kuolla ja ratkaisut ongelmiin tietää jo vanhoista saduista. 1991 julkaistiin uusi versio, sekä Mixed-Up Fairy Tales.
9. Quest for Glory (1989-1998)
Alun pelin Hero's Quest -nimellä varustettu pelisarja on huumorilla ja roolipeliominaisuuksilla sävytetty seikkailu.
10. Lighthouse (1996)
Ehkä viimeinen kunnianhimoinen ja edes osittain onnistunut yritys luoda seikkailupeleihin jotain uutta. Hieman Mystejä muistuttava ulkoasu on ihan siedettävä ja tarinankerronnassa on kelpo yritystä. Kalpenee vanhemmille klassikoille, mutta on tosiaan viimeinen pyrähdys kohti parempaa, kuoleman kielissä olevalta pelitalolta.
+ EcoQuest (1991-1993)
Opettavainen seikkailupeli haiskahtaa kusetukselle. Toisaalta ei pelin opettavaisuutta kannata karttaa, kun peli on siitä huolimatta ihan kelvollinen. Ekotekoja voi hyvinkin tehdä hetken viihteen eteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti