Kuusituhatta tyttölasta ympärileikataan päivittäin vielä tänäkin päivänä. Ensimmäinen, joka otti asian esille aikoinaan oli somalialainen huippumalli Waris Dirie. Dirie lähti Somaliasta järjestettyä avioliittoa pakoon 13-vuotiaana, kun hänet olisi naitettu vanhalle miehelle neljänneksi vaimoksi. Englannissa laiton maahanmuuttaja repäistiin sitten hampurilaispaikan siivojanpestistä mallimaailman huipulle. Etten sanoisi - tämä on hänen tarinansa.
Waris Dirien omaelämänkertaan perustuvassa elokuvassa pääroolin vetää niinikään somalialainen malli, Liya Kebede. Elokuvan alussa hän elelee pummin tavoin pitkin Lontoota, kunnes takertuu balettiurasta haaveilevan höppänän Topshop-myyjättären kylkeen. Muutamin kohtalon kääntein hommat alkavat pian sujua vihdoin parhain päin. Dirien löytänyttä huippuvalokuvaajaa esittää Timothy Spall, johon on välillä hieman vaikeaa suhtautua, koska hänet muistaa parhaiten jostain kyttyräselkäisten maahisten tms. rooleista (Harry Potter, Sweeney Todd).
Elokuvan runko menee jotakuinkin niin, että Topshopin vessa on lähtöpiste ja loppu on se kun mallinura on hyvällä mallilla ja Dirietä kuunnellaan kun hän avautuu vakavasta ongelmasta maailmassa. Tietyin väliajoin nähdään muisteloita menneistä ajoista Afrikassa.
Elokuvan anti ns. nykyajassa on mielestäni suurimmaksi osaksi samaa tasoa kuin jossain kepeässä tv-sarjassa ja loppua kohden homma vaihtuu huippumalliksi haussa. Oli nykyisemmän ajan kuvauksessa paljon hyvääkin, vaikka uskottavuusongelmista välillä kärsikin. Mikäs vika niissä kepeähköissä tv-sarjoissakaan on. Toki vakavia asioita eletään läpi, mutta kumminkin ehkä paremmin huumori toimi huumorina kun ne pahat asiat niin pahoina. Afrikkamuistelot ovatkin sitten aivan toista kaliiberia. Ne ovat erittäin kauniita ja silti niin hirveitä. Olisin mieluusti nähnyt paljon enemmän juuri sitä puolta, koska se toimi kokolailla virheettömästi. Ja ne pahat asiat tuntuivat tosiaan pahoilta.
Kebeden roolia on kiitettävä ihan onnistuneeksi. Erityismaininta on myös annettava nuorta Dirietä esittävälle tytölle, Soraya Omar-Scego niminen tyttö on oikein hyvä valinta rooliin. Muotimaailmassa mallinalun managerina toimiva Juliet Stevenson vetää ylitseampuvan stereotyyppisen roolin ja Dirietä epätoivoisesti lähestyvä Craig Parkinson on myös tehty hieman koomisen kömpelöksi. Vakavastiotettavampi elokuva olisi ollut jos hahmoja olisi hillitty, mutta viihteellisyyttähän sillä onkin haettu. Ehkei elokuvasta olla kumminkaan haluttu liian ahdistavan vaikeastikatsottavaa, vaan tosiasioita latova ja toiveikas.
Rakastettavalle, hyväntahtoiselle mutta väärinkohdellulle päähenkilölle toivoo vain kaikkea hyvää. Hänkin tahtoo. Parempaa huomista miljoonille lapsille Afrikassa ja muihin maanosiin muuttaneille, perheiden perinteitä ikävä kyllä jatkaville tytöille. Olisihan se hienoa jos tämä elokuva voisi edistää yhtään tulevien Afrikan tyttölasten elämää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti