9 on järjestyksessään neljäs Tim Burtonin tuottama tietokoneanimaatio ja ehdottomasti heikoin. Painajainen ennen joulua on kiistatta klassikko, Roald Dahl -filmatisointi Jaakko ja jättipersikka on ihan toimiva ja Burtonin ainut oma animaatio-ohjaus Corpse Bridekin varsin kelvollinen. Elokuvan tuntematon ohjaaja Shane Acker on ollut mukana Kuninkaan Paluun tehosteosastolla ja sen kyllä huomaa. 9:n animaatiojälki ja äänitehosteet ovat laadukasta jälkeä, mutta itse juoni on surullisen toimintavetoista. Katsojaa ei palkita oikeastaan missään vaiheessa.
Yhdestä ysiin numeroidut räsynuket elävät maailmanlopun jälkeisiä hetkiä ja tarkoitus olisi etsiä jostain uutta toivonkipinää. Maailma on synkkä, mutta ei esimerkiksi Burtonin goottimaiseen tapaan, vaan illansuun ruosteisen kaatopaikan tyyliin.
Odotin elokuvalta oikeastaan jotain erityistä. Hahmot näyttävät symppiksiltä ja trailereistakin huokuu meininki että tässä olisi jotain suurta sanomaa tai suuria tunteita pieniltä nukeilta. Mutta enemmänkin lopputulos on kertaluontoinen reilun tunnin efektielämys. Leffan siis katsoo sujuvasti, muttei siitä juuri mitään saa. Korkeintaan sen pikaisen tehosteannoksen.
Eli voihan tämän huoletta katsella, muttei kantsi odottaa mitään. Toivottoman huonoksi tätä ei silti voi sanoa, koska kohtuu näyttävää toimintaa kumminkin sietää seurata kivutta. Yksi aidosti hyvä kohtakin leffasta löytyy. Siinä ukot pistävät kemut pystyyn vanhojen vinyylien kanssa. Judy Garlandin Somewhere over the Rainbow soi ja pikkujätkillä on edes hetken hengähdystauko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti