Reindeerspotting - Pako Joulumaasta (2010)

Harvoin elokuvat nykyään saa näin suurta mediamyllytystä kuin tämä kotimainen poronspottailu. Suurin kohu onkin syntynyt kylkeen lätkäistystä K-18 merkistä. Siitä en tiedä pitäisikö se minkäkin kriteerin mukaan olla viisitoista- vai kahdeksantoistavuotiaita nuoremmilta kielletty, sama se. Kukin varttuu ja tajuaa omaa vauhtiaan. Moni yläasteikäinen on kyllin kypsä ymmärtämään ja sulattamaan näkemäänsä ja jotkut eivät ole sitä ikinä. Huumevalistukseksi tätä on kovasti toitotettu, mutta en oikeastaan osaa sanoa näkyikö tässä kovinkaan kouriintuntuvasti mikään pohjamudissa kieriskely. Vankila- ja velkakierteet, menetetyt sormet ja semmoset kuitataan väliteksteissä huomauttamisella, ymmärrettävästi niitä videolle ei ole saatu.

Kyse on siis vajaa parikymppisen Janin teutaroinnista Rovaniemellä jotakuinkin 2003 tienoilla. Huumeet maistuu Janille ja hänen kaverillaan on videokamera. Myös kuvaaja narkkasi tuona aikana lähes päivittäin. Välillä homma on kuin kenentahansa kaveriporukan illanviettoa seuraten, juopottelu vain on tässä kontekstissa vaihtunut narkkaamiseksi. Oikeastaan porukka on paljon rauhallisempaa kuin ryyppyporukat keskimäärin. Huumeita vetäessä rahantarve lisääntyy kovasti ja on ruvettava rötösherraksi. Jani onnistuu myös keikkaamaan lähikaupan kassan ja parivaljakko Jani ja kameramies lähtevät Euroopanrundille, jossa huumeita tuntuu saavan puolhuolimatta mistä vain.

Vaikka elokuvan kuvaaja onkin amatööri, on hänellä selvästi silmää elokuvantekoon. Hyvin kaapattuja kuvia ja tilanteita nähdään läpi elokuvan, eikä siis mitään hepposta youtube-hörhöily tasoa. Koska tapahtumat ja ihmiset ovat aitoja, on periaatteessa kyse dokumentista, mutta rakenne on kuin elokuvalla. Koko tarina on saatu kursittua erittäin toimivaan muotoon ja siinä ei tylsää hetkeä ole.

Huumeet ja huume-elokuvathan kiinnostavat. Elokuvissa romantisoidaan huumeidenkäyttö, se on niissä tyylikästä ja hienoa. Pelkoa ja inhoa Las Vegasissa, Blow ja Trainspotting on monien suosikkeja ja miksikäs ei. Reindeerspotting ei näytä Jania tyylikkäänä sankarina, vaan reppanana joka vain haluisi lopettaa narkkaamisen ja päästä pois Rovaniemestä, sekä sen pikkusen tönön Espanjasta, pikkusen pläntin maata, eukon, lapset ja pienen toimeentulon. Joka kääntessä ruiskutkin katkotaan ja uhotaan, että nyt loppu! Seuraavassa kuvassa saadaankin taas sitä itteään.



"Jos multa kysyttäs, ni kieltäisin Subutexin väärinkäytön lailla" - Jani

Elokuva ei siis ainekaan omalla kohdallani ollut mikään ahdistusnäytelmä vaan hommasta sai jopa hyvät naurut. Kovien huumeiden käyttäjä näyttää säälittävältä ja puhuu hassuja. Yleisö nauraa. Toki se näyttää sen ettei kannata lähteä mukaan siihen kelkkaan. Onneksi on Janin kaltaisia pioneereja, joiden touhuja on ilo katsella linssin tältä puolen. Opimme myös sen, että Rovaniemi on paska paikka, kaikki sen eteläpuolella on jees. Hyvä elokuva, pitää otteessaan herkeämättä läpi liki puolitoistatuntisen pituutensa. Suosittelen, joskin piikkikammoisten sietää harkita kahdesti, ellei halua pitää silmiä kiinni viiden minuutin välein.

Dokumenttielokuvia en arvioi yleensä iiriksin, mutta katsoisin tämän olevan senverran elokuvan muotissa, että poikkeustahan täällä taas tarvitaan vahvistamaan sitäkin sääntöä. Vahva nelkku.