Woody Allenin elokuvat ovat alkaneet kolahtaa itselleni merkittävämmin vasta viimeisen viiden vuoden aikana. Näkemieni parinkymmenen ohjauksen joukossa ei varsinaisesti huonoa tai turhanpäivästä leffaa ole löytynyt, mutta jostain syystä oikeasti merkittävän vaikutuksen teki vasta Match Point, jota seurasi niinikään toimivat Cassandra's Dream ja Vicky Cristina Barcelona. Pakkomielteisesti New Yorkia aiemmin kuvannut veteraani siirtyi seitsemänkymppisillään vanhalle mantereelle ja uutukainenkin on Lontoossa kuvattu. You will meet a Tall Dark Strangerissa on säväys sitä uutta, mutta loppujen lopuksi erittäin paljon vanhaa, itse Allenia ei kuitenkaan nähdä taaskaan kankaalla.
Aiheena on hyvin pitkälti tuo Allenin paras osa-alue, eli erinäiset valinnat elämässä ja parisuhteet, kyynisen hauskassa syynissä. Elokuva repii huumoria elämän realiteeteista, tuskin kaikille edes kovin kärjistetysti. Näyttelijävalinnat ja etenkin -suoritukset ovat korkeinta mahdollista luokkaa tämänkaltaiseen tragikomediaan, roolitetuksi on valikoitunut monentyyppisiä konkareita Antonio Banderaksesta Anthony Hopkinsiin ja Naomi Wattsista Gemma Jonesiin. Jokainen sivuosakin on täytetty upeasti ja vaikka Hopkinsin esittämän Alfien uutta nuorta vaimoa piti alunperin estittää Nicole Kidman, korvaajaksi ruvennut Lucy Punch hoiti ärsyttävän vosun roolin likimain täydellisesti. Blondin Naomi Wattsin lisäksi Allen on valinnut tämän kerran tummaksi muusakseen Slummien miljonääristä tutun Freida Pinton, joka on Josh Brolinin esittämälle epätoivoiselle kirjailijan tähdenlennolle virtaa tuova brunetti vastapäisestä ikkunasta, eli sitä aidan toisella puolella kasvavaa vihreämpää ruohoa.
Elokuvan miljööt ja huoneistojen lavastus on kuin ei olisi lavastusta ollenkaan, voit elää tarinan sisällä jotenkin vapautuneesti, kun kaikki on kuin se olisi oikeastikin niin. Mikään ei oikeastaan ole myöskään yliluonnollista tai tippaakaan epäuskottavaa, tapahtumien kulkukin etenee juuri täydellisellä tempolla, liikaa ei hosuta, muttei jäädä jarruttelemaankaan. Viimeaikoina Allenin leffoissa on tosin saanut tottua jonkinlaiseen huipennukseen tai yllättävään käänteeseen, sellaista ei kuitenkaan nyt saada. Elokuva on ote toisiinsa liittyvien ihmisten elämästä ja kriiseistä, jossain mielenkiintoisimmassa kohdassa niiden keskinäistä aikajanaa. Kliimaksin ainekset ovat kyllä siellä, mutta ne jätetään leffan pyörimisajan puitteissa käyttämättä, siirtäen ne variaationeen katsojan päähän jatkojalostettavaksi.
Viime kesänä The Times kysyi Woody Allenin henkilökohtaisen Top 6 omista elokuvistaan ja mukaan mahtui hänelläkin uutuudet Match Point ja Vicky Cristina Barcelona. Vaikka uutuudenviehätyksen ailahtelevuushan aina tiedetään, todistaapahan tuo ainekin sen, että ohjaajakin on varsin tyytyväinen nykyiseen tuotantoonsa. Allen on pitkän linjan liukuhihnataiteilija jolla ei tunnu loppua näkyvän, hyvä tietysti niin. On tämä sitten uutuudenviehätyksen nimeen lausuttua tai ei, tällä hetkellä minusta tuntuu, että You will meet a Tall Dark Stranger on suosikkini tämän ohjaajan tuotannosta, elokuva jonka eniten haluaisin nähdä uudestaan tai jonka ottaisin sinne pahamaineiselle autiolle saarelle mukaan. Siinä ei ehkä ole Match Pointin oveluutta ja kieroutta, tai Vicky Cristina Barcelonan rajuutta ja eksoottisuutta, mutta siinä on kaikki paras vanhasta ja uudesta Allenista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti