torstai 11. elokuuta 2011

Flipped (2010)




Kurssi elämänjanalla käännetään Rob Reinerin edellisen elokuvan, The Bucket Listin seuraajalla päälaelleen, tällä kertaa on kyse kaikesta muusta kuin elämän viimeisistä hetkistä, Flipped on kaikessa yksinkertaisuudessaan tarina ensisuudelman odotuksesta. Reiner on sijoittanut tarinan kultaiselle kuusikymmentäluvulle, johon se vallan mainiosti sopiikin. Ei ole kyse mistään suurista mullistuksista tai järisyttävistä kohtalon kiemuroista, on kyse hyvän mielen tarinasta, joka käydään läpi kahden osapuolen, tytön ja pojan vuoroittelevista näkökulmista.

Kerrontatapa on miellyttävä ja ilahduttava, pienet yksityiskohdat ja näkemyserot värittävät hauskasti tarinaa. Kahden perheen ja kouluympäristön sisältäkin löytyy monia intresantteja hahmoja, joiden taakse taas kätkeytyy heidän omat kertomattomat ja kerrotut tarinansa. Hahmojen vahvuus korostuu aikakausisidonnaisuutensa ansiosta ja monet asiat eivät tähän päivään sijoitettuna toimisikaan samalla tavoin. Pääparina nähdään Madeline Carroll ja Callan McAuliffe, jotka ovat onnistuneet valinnat, mutta yhtä onnistunut on jokainen tarinassa nähty suoritus.

Pojan perheenvanhimpana ja hellyyttävänä leskivaarina nähdään kiitettävä suoritus John Mahoneylta (Frasierin isänä tuttu), Anthony Edwards on mainio turhautumisensa muualle kanavoivana isänä ja Rebecca De Mornay - jonka olemassaolon olinkin jo kerennyt unohtaa - perheen äitinä, ajan hengessä vain kiiltokuvaksi kalustoon liimattuna. Tytön isän hahmo kasvaa elokuvan myötä taivaanrannanmaalarista mielenkiintoiseksi ja hyväntahtoiseksi mieheksi, jota tulkitsee onnistuneesti herra nimeltä Aidan Quinn.

Bucket List huomioitiin pari vuotta sitten kohtalaisesti, mutta Flipped jäi kokonaan vaille teatteriesitystä ja täten vaille huomiota. Siksi halusinkin ottaa elokuvan esille ja arvosteltavaksi, koska se ansaitsee enemmän näkyvyyttä ja ennen kaikkea koska se on laadukas hyvän mielen elokuva, joita ei nykyään paljoa näe. Katselin myös Päiväni Margueritten kanssa, joka on niinikään tarkastamisen arvoinen feel-good movie, ranskalaiseen, hetkeen seisahtuvaan ja elämää nähneempään tapaan.





Ohjaajasta

Rob Reiner on eittämättä alihuomioitu ohjaaja ainankin meillä Suomessa. Jos haluaa nähdä tarinoita elämästä ja sen kaikista vaiheista, huumorilla ja lämpimällä tulkinnalla maustettuna, mutta jännityselementtejä unohtamatta, Reiner taitaa nämä kaikki. Historian parhaasta musiikkiparodiasta This is Spinal Tap! ylittämättömään lapsuuden kesä -elokuvaan Stand by me ja aikamme parhaimmistoon kuuluvista komedioista Princess Bride ja Kun Harry tapasi Sallyn aina karmivaan Piinaan. Uran alkupuoliskolla ilmestyi poikkeuksetta suuria hittejä, jota onkin seurannut lievä laskusuhdanne menestyselokuvien osalta.

Bronxissa syntynyt Reiner on hieno henkilöohjaaja, harva saakin niin uskottavia perusroolisuorituksia irti näyttelijöistään, eikä yksikään elokuvatuotos ole heikommasta vastaanotostakaan huolimatta huonoa jälkeä ollut. Huhupuhetta... äityi hieman liikaa keskiverto jenkkisiirapiksi, mutta jaksoi kiinnostaa mielenkiintoisella asetelmallaan, joka jatkoi erään suuren amerikkalaisen klassikon tarinaa. Sitä seuraava sydäntälämmittävä The Bucket List - Nyt tai ei koskaan, yhdisti kaksi rakastettavaa veteraaninäyttelijää, Jack Nicholsonin ja Morgan Freemanin luoden lähivuosien elämyksellisimmän papparaistarinan. Flipped jatkaa laadukkaiden elokuvien sarjaa valitettavan vähäisellä huomiolla.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti