Tulevan syksyn säveliä 2011.

Tenhi - Saivo

It is Done.

Both music and covers are the most ambitious work from us ever. Now we are completely satisfied with it.  -utustudio.com

Julkaisun ajankohtakin lupailtiin ilmoitella lähiaikoina. Saivosta meinasi tulla melkoinen ikuisuusprojekti, mutta toivotaan että lopputulos on niin onnistunut kuin pojat uhoavat. Maaäistä on viisi vuotta, jotta onhan sitä jatkoa odoteltukin.

Sigh - In Somniphobia

In Somniphobia is a sonic nightmare that lasts for more than an hour. The musical direction is pretty much far from that of the last two albums, "Scenes from Hell" and "Hangman's Hymn". It is not easy to describe its direction, but probably one can say that it is something between "Imaginary Sonicscape", "Hail Horror Hail" and "Gallows Gallery", or rather, simply a nightmarish version of "Imaginary Sonicscape". Put heavy metal, classical music, jazz, Indian traditional music, Stockhausen, and Xenakis into a cauldron of hell and stir it, you'll get "In Somniphobia".

The first two songs are VERY heavy metal, but from the third track, it begins. Five songs are woven together, which part is named "Lucid Nightmares". It is a pure sonic description of nightmares. This is surrealistic, ethnic, druggy, atmospheric and definitely scary! Lots of vintage gems are being used such as Minimoog, Prophet-5, Clavinet D-6, Roland RE-201 Space Echo etc. along with some ethnic instruments like Indian Sarangi, Sitar, Tampura, and Tabla. Kam Lee (ex-Massacre, Bone Gnawer etc.) and Metatron (The Meads of Asphodel) cooperated with the lyrics and the vocals for "Lucid Nightmares

Listen with Headphones is strictly recommended. Smoke before you try this. Bad trip guaranteed - Sigh Myspace

Jos tuon kuvauksen jälkeen ei tajunta räjähdä uutta Sigh'ta kuunnellessa, minut on vähintäänkin petetty. Jos luvataan tuollainen soitinarsenaali ja painajaismaista, surrealistista, etnistä, huumehista, tunnelmallista ja pelottavaa materiaalia, niin eikai Sigh voi tehdä sitä väärin. Vaikka viimeisin albumi, Scenes from Hell oli aivan törkeän hieno levykokonaisuus sekin, olen kaivannut juuri Imaginary Sonicscapen ja Hail Horror Hailin yllätyksellisyyttä. Sitä tuntuisi olevan luvassa.

Sólstafir - Svartir Sandar
julk. 14. lokakuuta.  


SÒLSTAFIR recently joined Season of Mist's roster. The Icelanders' new album is entitled "Svartir Sandar" and will come as a 2-disc set -season-of-mist.com

Joskohan pääsevät samalle tasolle kuin toissavuotisella Köldillä. Tuplalevyn julkaisu moisen järkäleen jälkeen näinkin nopealla aikataululla kuulostaa kyllä aika itsevarmalta. Levyn islanninkielisyydestä toki iso plussa, kansikuvakin kelpaa. Aina kuitenkin hieman jännittää kun bändi vaihtaa julkaisijaa, ettei vaan vaikuttaisi sisältöön epätoivotulla tavalla. Usko ja toivo tätä levyä kohtaan on kuitenkin kova.


Old Silver Key - Tales of Wanderings
julk. 16. syyskuuta 


OLD SILVER KEY, the new band born from the hyperactive mind of DRUDKH mainman Roman Sayenko and consisting of four DRUDKH members plus French artist Neige (ALCEST, AMESOEURS) on vocals, named their debut album "Tales of Wanderings". -season-of-the-mist.com

En tiedä yhtään miten tähän yhteistyöhön pitäisi suhtautua. Drudkh ja Alcest kuuluvat kummatkin suosikkeihini, mutta miten ne oikeastaan pelaavat yhteen. Neigen ääni sopii täydellisesti juuri lapsuudenkaipuuta kuvastavaan keijukaistunnelmointiin, mutta toimiiko se lainkaan liitettynä Drudkhin hemmojen soittaman jylläävän eeppiseen soitantaan. Jomman kumman on tultava enemmän vastaan. Ennakkoon kuunneltavissa olevan Burnt Lettersin ja muista kappaleista kuultavien klippien perusteella Drudkhin miehet ovat lähteneet viemään viime levyillä alkanutta rajojensa etsimistä vielä pidemmälle aina lähemmäs Neigen valtakuntaa. Vastapainona post-bm seikkailulle yhtye nauhoittaa seuraavaa omaa levyään tämän kesän ja syksyn aikana ja sen on lupailtu olevan paluuta juurille, pitkiä tunnelmallisia sävellyksiä vaikuttiminaan luonto ja vuodenajan vaihtelu. Drudkhin porukka on hyvin aktiivista, mutta on Alcestiltakin tulossa uusi levy tammikuun tietämillä ja juuri pari kuukautta sitten Le Secret ep julkaistiin uudestaan sisältäen sekä alkuperäiset, että uudelleensoitetut versiot kappaleista.



Marina & the Diamonds - Electra Heart

“Electra Heart is the antithesis of everything that I stand for. And the point of introducing her and building a whole concept around her is that she stands for the corrupt side of American ideology, and basically that’s the corruption of yourself. My worst fear – that’s anyone’s worst fear – is losing myself and becoming a vacuous person. And that happens a lot when you’re very ambitious.” -Marina @ Popjustice

Marina alkoi jokin aika takaperin pommittamaan kryptisiä viestejään facebook-seuraajilleen oletetun alter ego Electra Heart nimimerkin takaa. Myöhemmin tämä kuviteltu henkilö alkoi paljastumaan amerikkaa ihannoivien mtv-horojen irvikuvaksi ja koko levy tulee olemaan tuon hahmon ympärille rakennettu konseptialbumi. Tulevalta levyltä on julkaistu jo kaksi musiikkivideota, joissa tarina Electra Heartista, tanssihittien ja menestyksen perässä juoksevasta blondivosusta alkaa. Samoja teemoja ensimmäisessäkin levyssä jo tavailtiin, mutta tällä kertaa on kyse jo pakkomielteestä. Toivon että kokonaisuus tulee olemaan loistavan debyytin veroinen, mutta eipä nämä maistiaiset ole vielä vakuuttaneet

PART 1: FEAR AND LOATHING
PART 2: RADIOACTIVE




Opeth - Heritage
julk. 20. syyskuuta


Heritage is no mere prog record, it's a progressive vision of metal's limitless possibilities when placed in the hands of our generation's greatest musicians, and it's an absolute masterpiece - Metal Hammer UK


Opeth ei ole kiinnostanut pitkään aikaan kovin paljoa, eikä Damnationin ja Deliverancen jälkeisiä albumeja ole tullut enää kummemmin kuunneltuakaan. Heritage kuitenkin kiinnostaa, koska se on täysipainoinen kunnianosoitus 70-luvun progelle. Åkerfeldt muistaa ainekin keikoilla ylistää suomalaistenkin progelegendojen vaikutusta musiikilleen. Vaikka tällä tarkoitetaan Tasavallan Presidentin ja Wigwamin tyylisiä vanhan liiton bändejä, ennakkoon kuunneltavassa The Devils Orchardissa tuntuisi soivan Kingston Wallilta kuulostava koukku. Heritagella on todella hyvät saumat herätellä kiinnostusta uudelleen. The Devils Orchard on kuunneltavissa Opethin facebook-sivuilta.

Näiden ohella on kovat odotukset myös Sydän, Sydämen paluulle. Keikkarintamalla tapahtuu lokakuussa kun romanialainen Negură Bunget saapuu Suomeen neljän klubikeikan verran ja Primordial kruunaa Metalheim festarit. Niiden lisäksi tulee näillä näkymin mentyä katsomaan varsin johdonmukaisesti myös Kasevaa.

Tulevia parempia aikoja ja levyjä odotellessa kannattaa tutustua jo julkaistuun levyyn Furrier superbändi Grumbling Furilta. Kyseessä on oikeastaan yhden päivän aikana nauhoitettu jammailusessio kursittuna levymuotoon. Vaikka se noin aseteltuna kuulostaakin aika halvalta, levyä on editoitu pari vuotta kokoontumisen jälkeen ja lopputulos on aika hauskan kuuloista. Projekti käsittää sisällään jotakuinkin juuri sellaista kokeellista ambientia, jota jameihin osallistujilta voi odottaa. No niin, tämä superbändi siis koostuu tässä tapauksessa Daniel O’Sullivanista (Ulver, Æthenor, Guapo, Mothlite, Miasma & The Carousel of Headless Horses), Antti Uusimäestä (Mothlite, Panic DHH), Jussi Lehtisalosta (Circle, Pharaoh Overlord), David Smithista (Guapo, Miasma & The Carousel of Headless Horses, The Stargazer's Assistant, Amal Gamal) ja Alexander Tuckerista (Alexander Tucker). Kuuntele täältä.