Oikean burleskin näkemiseen vaaditaan yleensä täysi-ikäisyyttä ja sittenkin se Suomessa harvinaista herkkua. Kyseinen taiteenlaji rantautui pari kertaa viime vuonna kotikaupunkiini ja kävin esitykset tarkastamassa. Saldona yksi onnistunut ja hyvin järjestetty tempaus linja-autoasemalla ja yksi täysi floppi sedulassa. Burleski nimisen elokuvan näkemiseen ei vaadita minkäänlaista ikää ja sen näkee tällä hetkellä laajalti ympäri Suomen teattereita. Asia erikseen, mitä yhteistä näillä kahdella asialla loppujen lopuksi on.
Elokuva on siis ikärajaltaan sallittu ja lähes kaikki miltei loppuunmyydyn salin katsojista oli peruskouluikäisiä tyttöjä. Näytti siltä että olin salin vanhin katsoja, ehkäpä juuri ikärajattomuus karsi ne loputkin potentiaalisen vanhat pervot yleisöstä, lukuunottamatta itseäni tietenkin. Ainut kommentti, jonka kuulin ympäröivältä teinilaumalta poistuessani, oli kaikessa ytimekkyydessään "ihan sika hyvä". Leffa ei oikeastaan ollut millään mittapuulla ihan sika hyvä, mutta kyllähän se katsoi ja hyvä jos jotkut ihan tykkäsivätkin.
Kahdella mielipiteitä jakavalla laulajattarella tähditetty elokuva ei ole ensinnäkään burleskia, eikä se ole kovin omaperäinen, mielenkiintoisuudesta tai tarpeellisuudesta puhumattakaan, mutta sen sijaan se on nolo, ennalta-arvattava ja typerä. Aikanaan hyviäkin roolisuorituksia esittänyt Cher ei suorastaan loista klubiemäntänä ja musiikkipuolella hänelle on suotu pari myötähäpeää ruokkivaa numeroa. Ylitulkittuja ja -tuotettuja ralleja pääosan esittäjä Christina Aguilera jaksaa hoilata hamaan noloon loppuun saakka. Ralleja jotka eivät ole kovinkaan kaksisia sävellyksiä, saati lauluesityksiä. Itse tanssiaktit ovat ihan ok, välillä jopa hyvin hyvin hetkellisesti hyviä.
Verrattuna samaisesta hiirulaisklubista pongahtaneeseen kilpailevaan laulajattareen Britney Spearsiin, Aguilera on piirun verran siedettävämpi pääosanesittäjä. Aguileralla onkin ollut kauemmin aikaa kypsyä, Spears kun debytoi Crossroadsissa jo kymmenisen vuotta sitten, mutta toisaalta luulen, että tuon daamin näyttelemiset olisi nykyään vielä järkyttävämpää katsottavaa. Burleskissa ei ole sivuosissakaan kovin kummoista kastia, lukuunottamatta ihan kelvollista Stanley Tuccia pikku homoroolissaan.
----------------------------------------
Cabaret, Victor Victoria, Chicago ja All that Jazz ovat pari esimerkkiä mainitakseni kaikki hyviä elokuvia tästä genrestä ja Burlesque ei tee juurikaan kunniaa lajityypille. Toisaalta siitä voi kuvitella nauttivansakin jos tietyt asiat eivät yleensäkään häiritse elokuvan katsomista. Eli jos tykkää katsella teinisarjoja ja MTV:tä, sekä ennenkaikkea sietää niiden näyttelijöitä, niin miksipä tästä ei voisi tykätä. Taas niitä elokuvia joita on vähän typerää pisteyttää, sillä tavallaan leffa on yksinkertaisuudessaan raivostuttavan turha, mutta toisaalta se ei kuitenkaan ole muutamaa turhaa laulunluritusta lukuunottamatta lainkaan tylsä, lähinnä vain vähän ärsyttävä. Juonen ja näyttelijäsuoritusten osalta noin pyöreähkön nollan arvoinen suoritus. Muutamat esitykset ja parit tahattomat ja tahalliset koomisuudet kuitenkin nostaa leffan ainekin yhden pykälän totaaliselta lyttäämiseltä. En suoranaisesti kehoita välttelemään, mutta suositten sijoittamaan leffalipun verran toisin jos aihepiiri ei ole mikään ehdoton suosikki.
Ainoa nolo asia on, että se "teinilauma" pakostakin tiesi enemmän musiikista kuin sinä. Osa elokuvan musiikista on vanhoja klassikkobiisejä, jotka on kaiken lisäksi uudelleen äänitetty hyvin uskollisesti alkuperäisiin verrattuna. Elokuvan laulajat, varsinkin nuorempi näistä on laulutaidoiltaan/kyvyiltään maailman eliittitasoa.
VastaaPoistaTiedän varsin hyvin että monet olivat klassikkobiisejä ja että olivat uskollisia alkuperäisille. Mielestäni eivät vaan olleet kummoisesti toteutettu ja sehän on minun mielipiteeni.
VastaaPoistaToinen mielipiteeni on että tuo nuorempi laulaja on eliittitasoa maailmassa joka palvoo ääninäytteitä kailottavia turhan kiekujia. Eipä minulla niitä kiekumisia lukuunottamatta ole mitään ongelmaa laulajan kanssa, Aguilerallahan on paljon hyviäkin biisejä omassa tuotannossaan, mutta elokuvassa mielestäni ei.
Ja vaikka on moista eliittitasoa, ei tarkoita että olisi hyvä tai sopiva juuri tuohon rooliin tai että laulusta kaikki tykkäisi vaikka laulaisi teknisesti kuin oikein tahansa. Sitäpaitsi biisivalinnat eivät yksinkertaisesti vain olleet kovinkaan hyviä, mutta musiikkipuolihan tuossa elokuvassa kusi paljon vähemmän kuin moni muu asia.
Myös Cher on vuosikymmeniä sitten tehnyt ihan kuunneltavia kappaleita, mutta lopunajan yli-autotunetetut biisit ovat todella hirveitä. Hänen esitykset vasta onnettomia olivatkin, vielä enemmän ihan esityksinä kuin lauluina.
Oon arvostelusi kanssa kovasti samaa mieltä. Voi mitä myötähäpeän hetkiä tunsinkaan katsomossa...
VastaaPoistaEi oo negatiiviset arviot leffasta yllätyksiä :D Joku jossain taisi nimittää tätä myös Aguileran ylipitkäksi ja tylsäksi musiikkivideoksi, ja hieman tuntuu että mainonnassakin on ratsasteltu vain näitten naikkosten maineella...
VastaaPoistaEhkei suoranaisena yllätyksenä tullu elokuvan taso, mutta jotenkin vaan toivoin et olis toiminu paremmin. Aluks itekki aattelin että täähän on tällänen pitkitetty Aguilera-video, mutta kyllähän siihen tuli sitte muutaki täytettä. Se nyt toisaalta onki ymmärrettävää että nimillä mainostetaan kun sellaset nimet kerran on käytössä, kaikkia ne ei tosin houkuttele.
VastaaPoistaMusta tämä leffa oli yllättävän hyvä ja jopa kehuin sitä vuolaasti ;O) Aguilera osaa laulaa sammakolta housut jalasta ja biisit oli tarttuvia. Kauniita naisia, laulua ja Stanley ihanana homona tekivät tästä erinomaisen VIIHDEkokemuksen. Taide on sitten erikseen ;O)
VastaaPoistaHuomasinki et olit aika lailla tyytyväisempi leffaan. Jos tietyt asiat ois ärsyttäny vähän vähemmän ni olisin kyl varmaan pystyny nauttimaan elokuvasta. Välillähän leffa viihdytti ihan kohtalaisesti, mutta miinuspuolet paino mulla liikaa päälle. Cherin laulunumero kaksi oli ehkä kaikista raivostuttavin kohta koko elokuvassa.
VastaaPoistaPeriaatteessa voisin kuvitella kattovani tän uudestaan vaikka sitte telkkarista. Hyviä puolia löyty kuten juurikin tuo Stanleyn hahmo ja jokunen esityksistä, mutta Aguileran lauluihin olin ehdottoman pettynyt. Esimerkiksi naisen Back to Basics -levyllä on biisejä jotka on kolahtanu ja ois toiminu leffassaki. Just jotain Ain't No Other Manin kaltaisia biisejä odottelin, mutta mun mielestä siihen ei ylletty.