Kasarilla surkuhupaisan uransa toimintatähtenä aloittanut, Jean Claude Van Damme tuli tunnetuksi Bloodsportin mukatositapahtumiin perustuvan laittoman underground vapaataistelulajin, Kumiten harrastajana. Elokuvan teko alettiin jo muutamaa vuotta aiemmin, mutta valmis tuote oli tuottajan mielestä niin surkea, että vasta Van Dammen anelu sai tämän heltymään uudelle yrityksellä paria vuotta myöhemmin. Vailla minkään sortimentin näyttelijänlahjoja, notkealla varrella varusteltu belgialainen kuitenkin potki, irvisteli ja heitti spagaatteja niin tarkoituksettoman koomisella tyylillä, että elokuvasta tuli tappeluelokuvien kiistaton kulttihelmi.
Väkivalta tai tappelu sinänsä ei ole ikinä tuntunut millään tasollaa kiehtovalta pelkästään itsetarkoituksellisena mättönä, mutta sekä kauniisti koreografioitu, etenkin itämainen, taistelu ja sen täydellinen vastakohta, tökerö kasarirymistely á la Van Damme ovat suurta herkkua. Bloodsportissa on verrattain toimiva juoni, sen kohtaukset on toteutettu hyvinkin viihdyttävällä tavalla, eikä siinä ole missään vaiheessa kyllästymisen aihetta. Kyse on lähinnä asennoitumisesta, monilla ei ole kiinnostusta vetää itseään sopivaan tappeluelokuva-moodiin, eikä ole tarviskaan. Itse olen nähnyt elokuvan aikojen saatossa lukuisia kertoja ja siinä on oma hellyyttävä tenhonsa.
Kuten jo monille aiemminkin mainituista kulttiklassikoista, myös Bloodsportille on kaavailtu sitä pahamaineista jatko-osaa. Viime vuonna ilmestyneen Saltin ohjaaja antoi alkukesästä aiheesta lausunnon ja samalla ilmoitti siirtävänsä tapahtumat nykyaikaan. Uudessakin versiossa olisi kyse sotaväestä palanneen miehen traumoista, mutta tällä kertaa taistelija olisi Afganistanista palannut jenkkisotilas, joka menee Brasiliaan tekemään tilit selviksi lähimenneisyytensä haamujen kanssa. Tehköön elokuvansa. Remakeja tulee, remakeja menee, aikanaan ne unohdetaan kuitenkin. Bloodsport on Van Damme ja vice versa, piste.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti