Brian De Palma mahdetaan tuntea parhaiten Scarfacen ja Lahjomattomien ohjaajana, mutta omaperäisin ja tunnistettavin kausi ohjaajalta on tähän asti koettu jo ennen Arpinaaman ja Tony Montanan valtakautta MTV:n Cribs ohjelman vakiovieraana joka kodin seinällä. De Palma suorastaan varasti trillereidensä tyylin Hitchcockilta ja teki avokätisestä lainaamisesta taidetta. Body Double ja Hi, Mom ovat yhtä takaikkunaa, Obsession vertigoa, Dressed To Kill psychoa.. Toki muiltakin on napattu ideoita, Blow Out on kuin Antonionin Blow Up mausteenaan Coppolan Keskustelu jne. Lahjomattomien loppukohtauskin on suoraan Panssarilaiva Potemkinista.
Brian De Palma oli Quentin Tarantinon suosikkiohjaaja tämän eläessä vielä kriittistä nuoruuttaan elokuvien parissa. Ei mikään ihme, että mies on ottanut saman mallin elokuvia tehdessään, kaikkea vain muilta omaan elokuvaan, niin paljon kun ruutuun mahtuu. Se ei ole lainkaan huono asia, kunhan se on tehty tyylillä.
Erikoisimman De Palma elokuvan on kuitenkin oltava Phantom of the Paradise, rock disko ooppera klassisesta Oopperan kummituksen tarinasta ja siinä jos jossain lainataan taas ja paljon. Ei riitä, että kehys on lainattu ranskalaisesta monasti filmatisoidusta kauhuromaanista, se on sisältäkin täytetty milloin Faustilla ja Dorian Graylla, milloin Frankensteinilla ja Das Cabinet des Dr Caligarilla jne.
Kun De Palma lopetti kopioimasta törkesti muiden elokuvia, hänen omansa eivät kertakaikkiaan enää jaksa kiinnostaa. Black Dahlia esimerkiksi on visuaalisesti tyylikäs, mutta aivan pirun pitkäveteinen elokuva. Jonkin aikaa herra onkin ollut nyt poissa kuvioista, jospa sieltäkin suunnalta taas joskus jotain mielenkiintoistakin tipahtaisi.
MUITA OMAPERÄISIÄ NÄKEMYKSIÄ:
The Wiz. Michael Jackson ja Diana Ross Ihmemaa Ozin discoversiossa.
The Bride. Sting Frankensteinin morsiamen kasarikuvauksessa.
Vinyl. Andy Warholin tulkinta Kellopeli Appelsiinista.
Clueless. Alicia Silverstone Jane Austenin Emmaan perustuvassa modernisoinnissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti