Jos jo edellisen postauksen elokuvat ovat sinulle liikaa, lopeta lukeminen nyt. Nyt mennään kaikista epäpyhimpään. Toista vuotta elokuvablogeja aktiivisemmin seuranneena en muista törmänneeni kenttätutkimuksiin aiheesta hentai. Moni tiedostaa käsitteen lonkeroporno, jota tuo käytännössä tarkoittaakin, mutta kuinka moni on oikeasti katsonut sitä? On olemassa omat rajansa uteliaisuudellekin, mutta se menee sitten jossain snuffin rajoilla. Silkkaa mielenkiintoa on tullut tarkasteltua omin silmin näitä japanilaisten syvimpien ja synkimpien mielensopukoiden syövereistä kumpuavia perversioita. Varmuuden vuoksi oli testattava genreä kerran pari kiellon päälle, mutta riittävän kuvan saatua aihepiirin pariin ei ole tullut palattua.
Katsoin perehdytysjaksoni aikana La Blue Girlien (1992-1993) lisäksi mm. saman mangataiteilijan Toshio Maedan Urotsukidōji III: Paholaisen paluun, joka sattui aikoinaan löytymään Anttilasta VHS-muodossa. Kannessa komeili leikkaamaton ja alkuperäinen, mutta leffahan oli sensuroitu suttaamalla törky isosti pois, joka oli lähemmäs puolet elokuvasta. La Blue Girlit näin kuitenkin koko komeudessaan ja ei voi sanoa, etteikö välillä olisi voinut olla blurrinkin paikka. La Blue Girl on tosin jossain määrin pilke silmäkulmassa tehty, hieman jopa omaa kieroutunutta genreään parodioiva komediallinen törkysarja, mutta tyylilaji sinänsä on omiaan luomaan mielipahaa sitä tarvittaessa.
Japanilaiset. Tukahdutetut kierot japanilaiset.. Miko Mido on nuori tyttö, jonka on opittava salaisen seksitaistelulajin taito. Itsensä härnäys, pidättyväisyys antavat supervoimia, näin tytön isoäiti kovasti opastaa. Vastassa on kiimaisten superhirviöiden armeija, joiden päänä toimii tytön oma isä. Hassu kääppärininja Nin-Nin on tytön sidekick, joka kurkkii ja on onnesta soikeana aina kun näkee tytön vähissä tai olemattomissa vaatteissa, tämän saadessa kyytiä hirviöiltä tai viettämässä laatuaikaa itsensä kanssa. Muistaakseni pikkupöksytkään eivät japanilaisittain pysyneet aivan pyhinä alusvaatelaatikossaan. Pikkutuhma komedia on kuitenkin kaukana kun kliimaksit, eli monilonkeroisten jättihirviöiden raiskaustoimenpiteet koittavat. Tuntuu myös olevan perin yleistä, että hentaiden hahmot ovat hermafrodiitteja, double the fun siis.
Amerikassa ei suvaittu alaikäiseksi miellettävän kääpiön, Nin-Ninin mukanaoloa tämän kaliiberin pornografian kanssa, joten sellaiset kohdat on saksittu siellä pois, kuten myös Miko Midon ikä nostettu kuudestatoista kahdeksaantoista. Japanissa taas on jostain käsittämättömästä syystä lähes kaikki muu sallittua, paitsi häpykarvat, vain nämä siis heillä sumennettuna. Englannissa sarjalle ei annettu hyväksyntää lainkaan.
Käsittääkseni La Blue Girl on tunnetuin sarja lajissaan ja vaikkei keskiverto naamiaisissa ehkä kannata Miko Midoksi pynttäytyä, jossain cosplay-kekkereissä sillä voisi olla oma paikkansa. Googlen kuvahausta ainekin löytyi heti joku wannabe-sex ninja. La Blue Girlistä tehtiin myös kolme näytelmäelokuvaa (1994-1996), mikä on kieltämättä melko mielenkiintoista tällaisista lähtökohdista.
Mielipiteitä tai kokemuksia hentaista?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti