 |
| (c) Ellen Rogers |
Elokuvamusiikki vuonna 2011 tuntui olevan hyvin pitkälti elektronispainotteista. Paljon tehtiin ihan hyvää, hyvää ja hiton hyvää jälkeä ja näistä konesävellyksistä lisää jahka saadaan perinteisempi elokuvamusiikki alta pois. Todellisuudessa kolmen valitsemani hiton hyvän perinteisen soundtrackin varsinainen perinteisyys on hieman kyseenalaista, mutta kyllä ne kaikki tähän lokeroon musiikillisesti mahtuvat. Kaikki tämän sarjan elokuvat ja yksi ei-elokuva on vielä näkemättä, mutta toivottavasti ei pitkään.
Damn Good Orchestral / Classical Soundtrack Award:
Danny Elfman - Iris (Cirque du Soleil). Maailmankuulun sirkusaktin uusi esitys ei tietenkään ole elokuva, mutta sen teemana on elokuvien taika ja tyylillisesti se on ehtaa elokuvamusiikkia. Kaikkiaan sen on tarkoitus toimia kunnianosoituksena elokuvataiteelle sen koko kirjossaan, työtehtäviä muistaen ja elokuvista inspiroituen, aina Méliesista
Dick Tracyyn. Etenkin Burtonin vakiosäveltäjänä tunnettu Elfman on säveltänyt siihen musiikin, joka pitää sisällään elokuvamaista, joskin myös vahvasti sirkusmaisia (kuten Elfmanin soundtrackit aina!) ralleja. Jälki on tutun ja hullunkurisen kuuloista, sopivampaa säveltäjää projektille tuskin tulee mieleen. Laajan ja laadukkaan sävellyshistorian joukosta tämä ei ole miehen iskevintä antia, mutta kelpo suoritus silti. Vielä kun pääsisi näkemään koko setin.. Cirque du Soleilin esityksen kävin katsomassa nelisen vuotta sitten ja vaikuttavahan se oli, nyt kun vielä olisi tällainen aihe!
Clint Mansell - United. Musiikkia brittiläiseen televisioelokuvaan, joka kertoo Manchester Unitedin 50-luvun porukasta, joka koostui lahjakkaista, nuorista, oman klubin kasvateista. Darren Aronofskyn hovisäveltäjänä tuttu Mansell ei tuota tälläkään kertaa pettymystä. Jollain tapaa Mansellin musiikissa on aina läsnä tietty uhkaavuus, hauraus, painostavuus ja silti se toivonpilke. Pyörää ei olla tässäkään tapauksessa lähdetty keksimään uudestaan, kyseessä on sitä tuttu turvallista Mansellia, mutta mikäs siinä kun homma toimii. Tämän hetken kiintoisimpia elokuvasäveltäjä ja häntä seuraaville tutustumisen arvoinen tuotos.
Howard Shore - Hugo. Howard Shore on tehnyt jälleen yhteistyötä Martin Scorsesen kanssa tämän uusimmassa ohjaustyössään
Hugo ja saa sävellyksillään aikaan vaikuttavan tunnelman heti avausraidasta lähtien. Herkkä ja kaunis, silti dramaattinen ja uljas avaus luo välittömästi illuusion pariisilaisesta elämänmenosta ja juna-aseman hulinasta. Valssin tahtiin edetään pitkin fantasianhuuruisia ja mystisiä tunnelmia.
+Ludovic Bource - The Artist. Mykkä- ja äänielokuvan taitteen inspiroimaa musiikkia. Luultavasti pukee itse elokuvaa erittäin toimivasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti