Kyllä pohjoismaissa taidetaan tehdä pohjoismaisille parasta komediaa. Se on rehellisen rujoa, karua ja omalaatuista, vailla jenkkimäistä silottelua. Ei yritetä väkisin naurattaa huonoilla vitseillä vaan rakennetaan huumori tietynlaisten absurdien yksityiskohtien varaan ja erilaisten ihmisten omituisuuksiin. Myös britit osaa sen joskus, mutta usein inhorealismi ei riitä, vaan mennään reilusti yli korostamalla rumuutta vielä entisestään ja usein homma menee sähläyksen puolelle. Pohjoismainen huumori on kumminkin hillittyä ja vähäeleisilläkin kohtauksilla saadaan hyvää jälkeä.
Elokuva alkaa pikkuisesta pahalta haisevasta tuppukylästä värmlannissa. Kaikki ovat töissä samaisessa tehtaassa joka aiotaan nyt sulkea. Mustiin pukeutuva pitkätukka Robin ei aio jäädä katsomaan mitä ystäville ja sukulaisille käy, vaan ottaa tekstarilainan ja ostaa itselleen kunnon kameran ja lähtee tukholmaan valokuvauskeikkojen toivossa. Robin löytää itsensä oikeastaan sattumalta tukholmalaisen yläluokan porukoista, jossa rikkaan perheen tyttö iskee silmänsä häneen. Toisin kuin pinnallinen siskonsa, tämä Astrid on maanläheinen pikku kuvaaja itsekkin. Mutta kuinkas uusi ympäristö muuttaa robinia ja hänen suhdettaan vanhaan rakkaaseen kotipaikkaansa ja sen ihmisiin.
Ulf Malmros on itseasiassa itelleni ihan uusi ohjaajanimi, mutta kyllä tämän nähtyä olis pakko vähän perehtyä vanhempaankin tuotantoon. Ilmeisen osaava kaveri on kyseessä. Muutenkaan ei paljon tuttuja näkynyt, ainoana poikkeuksena Michael Nyqvist erittäin pienessä osassa. Mutta näyttelijät ovat erittäin hyviä valintoja, kukin sopii rooliinsa aivan täydellisesti.
Björn Starr ja Tuva Novotny ovat mies- ja naispääosissa erittäin toimivia ja jokaikinen sivuosanesittäjäkin on loistavasti stereotypioitu. Entinen suuruus, mutta nykysellään masentunut sekakäyttäjä Jonnyboy on tragikoomisuudessaan surullinen tapaus, joka ennen nauratti huumorillaan, mutta nykyään vain pilkan kohteena. Rikkaan perheen pää on hieman sellainen vihattava keskiverto kuspää, jolla kumminkin on ehkä sydän siellä jossain, toisin kuin hänen ”täydellisellä” onnenonkija blondivaimollaan. Värmlannin osasto on myös ihan oma lukunsa, hellyyttävää junttisakkia kaikki.
Hieno tarina ja hauskoja kohtauksia, sanomaa unohtamatta mutta liikaa alleviivaamatta. Kaikkiaan hieno kuvaus erilaisista ihmisistä ja siitä kuinka liika ihmisten miellyttäminen ei loppujenlopuksi tiedä hyvää kellekkään, vaikka pienet myönnytykset ovatkin toki tärkeitä. Erittäin nautittava elokuva, harvinaisen onnistuneet hahmot sekä hauskoja ja mieleenpainuvia yksityiskohtia.
Todella harmi että tällaiset helmet eivät saa osakseen mitään huomiota. Ei minkäänlaista mainontaa, ei mitään. Lahdessa elokuva sai ensi-iltansa viime perjantaina ja eilen oli viimeinen näytös. Suurin osa ei varmaan missään vaiheessa ole kuullutkaan tästä, mutta keltään ei varmasti jää huomaamatta esimerkiksi Avatarin olemassa olo. Pitäisi olla olemassa enemmän näkyviä puolueettomia kanavia jossa mainostettaisiin ja näytettäisiin tasapuolisesti kaikkea tarjontaa. Onneksi tuli edes viikoksi mutta eipä näitä aina kerkeä huomatakkaan. Hierro jäi näkemättä jokin aikaa sitten kun huomasin vasta viimeisen näytöksen iltana että koko elokuva on lahdessa tullut käymäänkään.
.JPG)
