keskiviikko 14. huhtikuuta 2010

20. vuosisadan tasohyppelypelit.

1. Prince of Persia 1 & 2 (1989-1994)



Prince of Persian 2d-klassikkot saivat ensin saagan jatkeeksi 3d-version, sen jälkeen toistaiseksi kolme menestynyttä uutta komeaa versiota ja kohta elokuvasovituksen. Vaikka uudetkin seikkailut ovat ihan pelattavia viihdepläjäyksiä, ne ei mitenkään vastaa alkuperäisten fiilistä.

Tuolloin oudon vakavalla realismilla hämmentänyt ensimmäinen osa oli poikkeus värikkäiden tasohyppelyiden joukossa, jossa keräiltiin ilmassa leijuvia rahoja ja pamautettiin hauskan näköisiä laatikkoja auki. Pelin prinssi ei kykene yli-inhimillisiin hyppyihin, eikä kestä liian suurta pudotusta. Välillä joudutaan ottamaan miehestä mittaa miekoin ja välillä vältettävä ansoja. Pelin tarina on hyvin kirjoitettua itämaista satua ja erikoisia käänteitäkin tapahtuu. Prince of Persia on läpäistävä tunnissa, ennen kuin tiimalasin hiekka valuu loppuun. Toinen osa on vielä paljon monipuolisempi ja tarusto kirjavampi.


2. Super Mario Bros. (1985)



Epäilemättä tunnetuin tasohyppelypeli ja ehkä myös tunnetuimpia pelihahmoja ovat nuo Marion veljekset. Muutamaa vuotta aikaisemmin samainen parivaljakko tähditti keskinkertaista arcade-peliä, mutta Super Mario Bros. toi italian putkenrassaajat koko maailman tietoisuuteen. Uudelleenpelattavuus on korkealla ja kaikki musiikeista lähtien ikimuistoista. Pelin hahmot, kuten sienet ja Mario on nykyäänkin muodissa vaatetuksessa ja koristeissa.

3. Commander Keen 1-6 (1990-1991)



Apogee tehtaili hypi-pompi-pelejä ahkerasti aina duke nukem 3d:hen asti. Commander Keen on varmasti peleistä legendaarisin. Kaikessa yksinkertaisuudessaan keskihelppoa etenemistä avaruuden äärillä. Pääosassa on pieni jenkkipoika, joka näkee velvollisuudeksensa jättää yöunet väliin kun on pelastettava maapallo kerta toisensa jälkeen. Sarjan viimeisessä osassa avaruusoliot ovat kaapanneet lastenhoitajan ja onhan se pelastettava, ettei saisi hoitajan katoamisesta syitä omille niskoilleen.

Yksi pelin silloisia suuria etuja oli Keenin ikoninen hyppykeppi. Jos pelisaagan huonoin osa olisi nimettävä, se olisi ehkä kolmonen. Paras periaatteessa on ehkä neljäs osa, vaikka ensimmäinen onkin se aito ja oikea. Sarjan jälkeen toinen pelitalo teki vielä epävirallisen jatko-osan Keen Dreams, jossa Keen taistelee unissaan taistoa pahoja kasviksia vastaan. Suhteellisen turha kyhäelmä.


4. Ducktales (1989)



Nintendo 8-bittisellä olisi tietysti läjäpäin annettavaa tasohyppelypelien listalle, mutta taidan tehdä tilaa monipuolisille valinnoille. Pakko on silti vielä lukea Ducktales listaan, koska siinä on jotain erityistä hohtoa. Ankkalinnan väki on hyppinyt toki peleissä kyllästymiseen asti, mutta tuskin yksikään nimeke pääsee tämän ylitse.


5. Rick Dangerous 1 & 2 (1989-1990)



Listan kymmenikön vaikein peli. Etenkin ykkösosa pursuaa ennalta-arvaamattomia kuolonansoja joka käänteessä. Kakkonen on hivenen inhimillisempi, mutta ehkä juuri siitä syystä se ei ole tehnyt ihan niin suurta ja lähtemätöntä vaikutusta. Mukavampi pelattava se on silti. Kärsivällisyyttä tarvitaan silti kummassakin.


6. Pandemonium (1996)



Listan "uusi" peli ihastutti jossain määrin aikoinaan ulkoasullaan, täydellisellä vaikeustason balanssillaan ja omaan makuuni toimivalla kolmiulotteisuudella. Kyse on siis periaatteessa kaksiulotteisesta pelaamisesta kolmiulotteisessa maailmassa. Täten harhahyppyjä tai muuta hankaluuksia ei ole, mitä monissa muissa on.


7. Crash Bandicoot 1-3 (1996-1998)



Crash Bandicoot esittelee tasohyppelyn lisäksi pelissä myös paljon vaihtelevia tehtäviä, kuten erilaisilla härveleillä ajamista ja lentämästä. Kojootin taidotkin ovat sopivan monipuolisia ja parasta on pelin uudelleenpelattavuus. Ensimmäisellä kerralla voi mennä läpi ilman ihmeempiä säätöjä. Sitten voi vaikka keräillä jokaisen radan erikoistimantit. Joistain saa helposti vain tuhoamalla kaikki lootat tai löytämällä salareittejä tai olemalla tarpeeksi nopea. Jotkut ovat helpompia tehtäviä, joissain taas saa tosiaan kikkailla. Pitkäikäistä hyppimistä pelit jokatapauksessa tarjoaa.


8. Duke Nukem 1 & 2 (1991-1993)



Muutamaa vuotta ennen pelihistorian yhtä legendaarisinta räiskintäklassikkoa, Duke Nukem 3d:tä, Duke hyppi kaksiulotteisena. Häiskän asenne ei päässyt vielä täysiin oikeuksiinsa, mutta toimivaa pomppimista tämäkin joka tapauksessa on tarjonnut.


9. Monster Bash (1993)



Apogeen halloween-spesiaalissa pikkupoika lähtee yökkärissään taistelemaan hirviöitä vastaan kivilinkoritsan kanssa. Peli tarjoaa jopa mukavasti silloin tällöin ongelmanratkaisua ja muuta mukavaa. Apogeen laadukkaan linjan parhaimmistoa. Listalle ei päässyt esim. Crystal Caves (1991), Cosmo's Cosmic Adventures (1992) tai Bio Menace (1993), vaikka mainioita ovat nekin.


10. Jill of the Jungle (1992)



Jollain tavalla viehettävä etappi tasohyppelyjen historiassa on tämäkin. Hieman erilaisella pelattavuudella on saatu aikaan tämänkinlainen orginaali plagiaatioiden maailmaan. Tuolloin taisi olla harvinaisempaa naispäähenkilökin.


+ Alley Cat (1983)



Varhaisimpia ja vaikeimpia tasohyppelyitä, mitä olen pelannut. Neliväri maailmassa kissa loikkii aidoilla ja pöydillä. Ylläolevassa tilanteessa on varottavaa huoneen ympäri viipottavaa luutaa.

++ Aldo's Adventure (1987)




Yksikertainen pikku hyppelupeli, joka on täysi Donkey Kong-kopio, mutta toimi itselläni aikoinaan vissiin alkuperäisen korvikkeena. Apinapeliä pääsin kokeilemaan vasta vuosia myöhemmin, enkä ollut edes kovinkaan vakuuttunut. Myös Sonic the Hedgehog olisi voinut olla hitti, jos olisin sitä pienenä pelannut. Vaan kun näin ei ollut, ei sininen pörriäinen listalleni kuulu.

+++ The Adventures of Captain Comic (1988)



Comicissa viehättää sen lievä poikkeavuus valtavirrasta. Pelissä keräillään kaiken maailman tavaroita ja kehitetään suojakilpeä jne. Peli on silloisin kriteerein erittäin pitkä ja haastava.

5 kommenttia:

  1. Oijoi toi kissapeli on eka peli jota oon ikinä pelannu! :D

    VastaaPoista
  2. Noita Apogeen pelejä tuli mäiskittyä oikein kunnolla joskus muinoin, kiitos shareware-levityksen.

    VastaaPoista
  3. kissapeli on itellekki ihan ekoja mut en kyl ikinä varmaa päässy sit läpi. pitäs varmaa kokeilla taas joskus jos ees löytyy mistää.

    apogeen pelit taas kaikki tuli järestää hakattuu läpi. sillon taällön on tullu nostalgianousuissa pelailtuu vieläki.

    VastaaPoista
  4. Super mario on ihan paras on eka peli mitä oon pelannu

    VastaaPoista