Nouskaa ylös ja tapelkaa.

Vihaan melkoisen paljon musiikin yleisluokitelmaa hevi. Musiikin monimuotoisuuteen vähemmän perehtynyt sisällyttää tuohon yhteen heikosti kuvaavaan nimikkeeseen satoja alalajeja, joista vain harva ansaitsee leiman hevi. Tilanne on vähän hankala, etenkin kuin tuo ns. hevi on lähivuosina otettu joidenkin toimesta ylpeydellä Suomen kansallismusiikiksi. En edes lähde purkamaan tuota järjettömän suurta määrää erilaisia musiikkityylejä, jotka tylysti lokeroidaan tuohon alentavalta kalskahtavaa karsinaan.

Brittilistan neljänneksi on juuri noussut suomalainen vientituote, Turisas, jonka musiikki on ehkä lähempänä luokitusta hevi, kuin suurin osa heviksi luonnehdittua musiikkia jota kuuntelen. Se viljelee joitain ysärillä suosituksi tulleita hevikliseitä musiikissaan, huomattavimpina klassisen- ja elokuvamusiikin elementit, jouset, piano ja kuorolaulu. Vakavasti musiikkiin suhtautuvana on nykyään melkeinpä noloa tunnustaa pitävänsä tuollaisesta taisteluhenkisestä sankarihevistä, mutta Turisasin uutta levyä kuunnellessa täytyy myöntää, että pidän sitä suurelta osin varsin miellyttävänä. Kyse on paljolti asenteestaa ja itseironiasta.

Parhaimmillaan kornin taisteluhengen tiivistämällä nimelläkin siunattu Stand up and Fight on niin överiä ja mahtipontista sankarisiirappia, että siitä ei voi kun tykätä. Omaperäisyydellä ei varsinaisesti loisteta, bändi ottaakin lainoja sieltä täältä, mutta lopputuloksen tasaisen hevijulistuksen alta kuulen yllättäen kaikuja sellaisilta tahoilta kuin Eppu Normaali, Popeda, Frank Sinatra, Iron Maiden, Sibelius, Mario Lanza, Danny Elfman ja liudasta muita elokuvasäveltäjiä. Lyriikoihin en ole vielä tutustunut tarkemmin kun mitä kuunnellessa kerkeää tajuamaan. Sekin osasto on sitä itseään.

Bravery
As we've all seen on TV
Explosions and swords
Hot girls in reward

And in the games you play
You are the hero of the day
But outside that land
Your head's in the sand

- Fear the Fear

Turisas on nykyaikaista viihdemusiikkia ja uusin levy on tehty suurehkoa yleisöä kosiskelevilla tempuilla. Moni karsastaa tällaista jo sen imagon takia, osa tykkääjistä taas saattaa ottaa sen vähän turhankin tosissaan. Mutta mitä tulee ns. hevin suosioon, mielestäni tällä hetkellä suurimmassa suosiossa musiikin piirissä on marginaalimusiikkina pidettävien indie ja alternative nimikkeiden alle yleistetyt genret, eli paradoksaalisesti suosituinta onkin vaihtoehtomusiikki. Koska kuuntelen heviä ja elektroa, kuuntelenkin nykyajan populaarimusiikkia, juuri näin.

Ottakaa vaikka ihan huviksenne Turisas kuunteluun Spotifyssa tms. Omasta mielestäni levyn täytebiisit on sijoitettu alkuun, joten skippaisin etenkin kolme ekaa biisiä ensimmäisillä kuunteluilla jos olisin te. Ehdoton kärki löytyy levyn kolmesta viimeisestä kappaleesta, Fear the Fear, End of an Empire ja The Bosphorous Freezes Over.

Hevi. Hevi. Hevi.