February MMXI

Shainee Gabel: A Love Song for Bobby Long (2004)

Ulver: February MMX



Mamiffer: Annwn

Helmikuun toisen puoliskon elokuvat:


Kuninkaan Puhe ****

Missisippin velho **

Pom Poko ***

Isao "Tulikärpästen hauta" Takahatan ympäristöaiheinen animaatio, joka ei vedä vertoja Studio Ghiblin parhaimmille, mutta tässäkin on hetkensä. Suosittelen studion faneille, vaikka voiko kukaan oikeasti edes sanoa, ettei pitäisi Ghiblin elokuvista.. Pom Poko saapui jonkin aikaa sitten Suomen teattereihin ja dvd-levitykseen. Itse katsoin vanhalta import-levyltä.

Beck: Tyttö maakellarissa ***

Nuori naimaton nainen 2 **

Kasarikankkunen ****

Perunasalaattibokseista kerääntyneet cdon-kupongit alkoivat lähennellä eräpäiväänsä ja näin ollen leffoja piti alkaa vuokraamaan. Sivustoilta sai siis koodeilla tilailla 24 tunniksi käyttöön tarjolla olevia uutuuksia. Eiköhän kaikki leffat, joita olin aiemmin katsellut loistaneet poissaolollaan. Onneksi, sillä Kasarikankkunen ei välttämättä muuten olisi mahtunut katsottavien joukkoon. Kuten aina, cdon on epäluotettava, oli näemmä kyse tilauksista tai vuokrauksista. Suomenkieliset tekstit puuttui ja kuva oli suttuisa. Viimeksi asioidessa kumpaakaan ongelmaa ei esiintynyt.

Elokuva sen sijaan, oli parhaita komedioita mitä olen nähnyt todella pitkään aikaan. Hyvin kasarihenkeen taottua huumoria, tuloksena omalla tavallaan tämän vuosikymmenen vastine kasariklassikolle Paluu tulevaisuuteen. Nostalgiahuuruja täydennetään vielä tuon mahtavan vuosikymmenen ikimuistoisella komediakasvolla Chevy Chasella.

A Love Story for Bobby Long ****
A Love Story for Bobby Long ***

Kun Kuningattaren sisar pyöri elokuvissa, suosittelin sitä eräälle sukulaiselle, jonka arvelin pitävän siitä. Näin myös kävi ja hän ilmoitti nyt ostaneensa sen myös omaksi ja kehui sitä vuolaasti edelleen. Samalla hän kyseli muita katsomisen arvoisia Scarlettin elokuvia ja pistin pitkäkhön viestin aiheesta paluupostina. Sitten tulikin mieleen jo jonkun aikaa hyllyn täytteenä toiminut Scarlettin tähdittämä leffa, joka oli jäänyt toistaiseksi katsomatta.

Melko tuntemattomaksi jäänyt elokuva on naisohjaajan kädenjälkeä, joka välittyy myös elokuvaan. Erittäin kauniit lämpimät värit ja kuvat tekevät elokuvasta ennenkaikkea ihanan. Harvemmin käyttämäni sana, joka on tällä kertaa ainoa tarpeeksi kuvaava. Tarina on sitä myös, ja vaikka elokuvaa katsoessa tuntui, ettei se etene mihinkään, huomasi lopussa pitävänsä siitä erittäin paljon. En muista milloin olisi viimeksi katsonut elokuvan ns. heti uudestaan, mutta nyt tuli tehtyä niin. Ehkä se oli vähän liiottelua, samaan hurmokseen ei enää päässyt, mutta suosittelen kyllä katsomaan kerran. Myös poistetut kohtaukset olivat harvinaisen laadukasta katseltavaa.

Valkoinen nauha **

Suurin pettymys aikoihin. Michael Haneken elokuvia katsoessa on tottunut tulemaan shokeeratuksi ja jokainen aiemmin näkemäni elokuva on tehnyt muutenkin suuren vaikutuksen. Kuvaus on mustavalkoinen ja hyvin bergmanilainen, siitä oikeastaan suurin kiitos. Kuvat on kauniita, mutta ainekin katsomishetkellä olevalla mielentilallani kokonaisuus jäi auttamatta pitkäveteiseksi. Sinänsä kelvollisesti rakennettu mysteeri ei herätä juuri mielenkiintoa. Ehkä toisella kertaa, ehkä ei.

127 tuntia ****

Beck: Korppikotka *

The Descent ***

Monella tapaa onnistunut kauhuelokuva onnistuu välillä myös ärsyttämään. Naiset lähtee seikkailemaan ennalta tuntemattomiin luolastoihin ja kuinkas siinä käykään. Hienosti kuvattu elokuva on mukavaa seurattavaa ja sillä on ehdottomasti hetkensä. Hahmojen piirteet kuitenkin onnistuu vähän latistamaan tunnelmaa ja jokunen käänne ei ihan mieleeni ole, mutta suosittelen kyllä jokaiselle kauhufanille.

Miesten vuoro ***

Paranormal Activity ****

Todellinen yllättäjä. En ikinä tykännyt Blair Witch Projectista yhtään ja pelkäsin tämän toistavan samaa ideaa yhtä kuivasti. Kaikkea muuta, olin ehkä juuri sopivassa mielentilassa ja keskittymistason vireydessä, että leffa toimi paremmin kuin olisin ikinä voinut uskoa. Vaikka katsoimme leffan aamupäivällä, se jäi kummittelemaan sopivan mukavasti koko loppupäiväksi. Suosittelen katsomaan, mutta siten että pystyy keskittymään täysin, koska luultavasti puolihuolimatta katsoen elokuva vaikuttaa lähinnä huonolta vitsiltä.



Kuukauden aikana pelatut pelit:

Max Payne 2: Suomalaisten tekämät film noirihtavat Max Paynet ovat mielestäni kaikkien aikojen parhaita räiskintäpelejä ja kakkososa tuli taas pelattua läpi.

Hitman 2: Mainiot, mutta järjetöntä itsehillintää ja malttia vaativat Hitmanit sopii pelattavaksi vain silloin, kun jaksaa todella keskittyä ja aivotoiminta raksuttaa edes jonkin verran.

Unreal 2: Kolmas kakkososa taas oli todella tylsää pelattavaa. Aikoinaan Unreal ja Unreal Tournament kuului räiskintäpelien kärkeen, mutta jatko-osa ei herätä mitään mielenkiintoa tuntienkaan tahkomisen jälkeen. Ei mitään omaperäisyyttä, ei mitään muutakaan joka saisi jatkamaan. Peli jäi kesken, luultavasti lopullisesti.

Sensible Soccer 2006: Modernia retropalloa. Vauhdikkaiden jalkopallopelien klassikko on palannut päivitetyllä painoksella. Ei mitään ylimmäräistä, turha realismi loistaa poissaolollaan ja pelaajilla on järjettömän isot päät. Niille jotka ei opi Pro Evolution Socceria tai ei jaksa Fifaa, tämä on teille.

Cave Story: Tämäkin edustaa uusretroilua, mutta tasohyppelyn muodossa. Luultavasti kirjoitan tästä joskus pitemminkin.