Nestori.Kun valitsen leffoja katseltavaksi, yksi erityisen paha turn-off on aina ollut Oscar-menestys. Ennen suhtauduin noihin pysteihin jopa vihamielisen jyrkästi, sillä ne eivät mielestäni missään nimessä kertoneet vuoden parhaista elokuvista, turhan usein lähinnä vuoden pahiten pystinkiilto silmissä laskelmoiduista suurista jenkkituotteista. Tämä juontuu vahvasti 1997-1999 väliselle traagiselle ajanjaksolle, kun perättäisinä vuosina kyseisessä gaalassa rosvosi pahan akseli Englantilainen Potilas, Titanic ja Rakastunut Shakespeare. Nämä kolme leffaa rohmusivat yhteensä 27 kultaista ukkoa. Titanic vielä meni, mutta niitä kahta muuta mainittua en tosiaan voinut sietää.
Myöhemmin inhoni gaalaa kohtaan on hieman lauhtunut ja jätän sen lähinnä omaan arvoonsa. Raati joka sivuuttaa Martin Scorsesen Kuin Raivon Härän, David Lynchin Elefanttimiehen, Stanley Kubrickin Hohdon, Roman Polanskin Tessin, sekä Imperiumin Vastaiskun ja Sinisen Laguunin ja nimeää vuoden 1980 parhaaksi elokuvaksi Robert Redfordin Tavallisia Ihmisiä, ei vain ole minun kanavani löytää parhaita elokuvia. Hohto ei itseasiassa saanut yhtäkään Oscar-ehdokkuutta, mutta senkin edestä pari paikkaa Razzie-karkeloissa. Stanley Kubrick, kuten moni muukaan omista suosikkiohjaajistani ei koskaan saanut kyseistä pystiä ohjaustaidoistaan. Jopa suurimpiin kuuluvat Chaplin ja Hitchcock jäivät paitsi, eikä Martin Scorsesekaan saanut sitä kuin vasta keskinkertaisella Departedillaan.
Suomen Kuvalehdestä n:o 6, 1923Oscar-gaalan seuraaminen on kuitenkin kuulunut tapoihini jo vuosia, kaikessa muovisuudessaan se on ollut ihan viihdyttävää katseltavaa, etenkin suomalaisen kisastudion kommenteilla täydennettynä. Täytyy kuitenkin sanoa, että tämänvuotinen gaala oli selkeästi huonoin näkemäni, ensinnäkin töksähtelevän sisältökokonaisuuden, ennalta-arvattavien voittajien, olemattomien laatusketsien ja viimeistään sen jäätävän James Francon ansiosta. Franco teki loistavan suorituksen Danny Boylen uudessa elokuvassa 127 tuntia, mutta gaalan houstiksi hän oli ikävä kyllä pahemman luokan vikatikki. Hauskat jutut jäi koko yön aikana melko vähiin, mutta kuultiin pari kelpo juttuakin, suosikkini olivat Francon mummon hehkutus Marky Markista ja loppupuolella kuullun musiikkikoosteen he doesn't own a shirt -osuus. Eli aika heikkoa..
Oscar-pystien osoitteet ovat siis itselleni samantekeviä, mutta yhden palkinnon jakaminen jäi harmittamaan. Olisin ehdottomasti toivonut, että Exit Through the Gift Shop olisi palkittu parhaana dokumenttielokuvana, eikä pelkästään sen takia että kyseessä on ihan törkeän hyvä dokumentti, mutta olisi ollut mielenkiintoista nähdä, josko tuo etsintäkuulutettu ja suuri tuntematon Banksy olisi keksinyt jotain tempausta voiton kunniaksi. Eipä itselläni sen enempää niistä kemuista.
-----------------------------------------
Suomen kuvalehti n:o 11, 1939Olen aikojen saatossa miettinyt lukuisia nimiä blogeille, joita tuskin on ollut aikomustakaan perustaa. Harvempia nimiä enää muistan, mutta ainekin niinkin fiksut vaihtoehdot kuin Kornipop ja Yesterday's news pyöri mielessä joskus hyvin kauan aikaa sitten. Kieltämättä ihan kiva etten nimennyt tätä blogia Kornipopiksi.. Olen oikeastaan melko tyytyväinen blogin nimeen. Vaihtoehtoja tätä perustaessa oli ehkä kymmenisen kappaletta, jotka lukee kyllä vieläkin jossain lapussa, joka taasen on luultavasti jo roskissa. Muistan niistä enää kaksi ja ne olivat Rosebud ja Route Perdue.
Baldwin oli illan paras "you just got Inceptioned"-esityksellään, timanttia ;O)
VastaaPoistaOlen vähän samoilla linjoilla kanssasi Oscareiden suhteen. Oma pettymykseni kyseiseen tilaisuuteen alkoi sinä vuonna, kun sinänsä ihan kiva Forrest Gump voitti huomattavasti ylivertaiset Pulp Fictionin, Quiz Shown, Neljät häät ja yhdet hautajaiset sekä Rita Hayworth - avain pakoon. Samanlainen meininki on jatkunut siitä asti, ja mainitsemasi kammottava Englantilainen potilas on tästä hyvä esimerkki.
VastaaPoistaMinua ottaa myös päähän se, miten siellä on tapana palkita ihmisiä "kun se ei ole koskaan voittanut" -periaatteella.
Mutta silti olen katsonut gaalan joka vuosi vähintään koosteena, koska se on mielestäni hauska ja aina välillä siellä tulee jotain hyviäkin yllätyksiä. Tänä vuonna koko show oli tosiaan aika pliisu, toivottavasti ensi vuonna meno paranee.
baldwin ja alkuintro oli ihan okei, mutta on niitä parempiaki ollu. "inceptioned" oli kyl pienimuotonen helmi.
VastaaPoistaKyllä tuo 1994 vuoden elokuvien rankkaus on ikimuistonen. Ihan mieletön elokuvavuosi, yksi parhaista, Forrest Gump muiden keskellä ihan kelvollinen, mutta EI paras. Nii ja tuo voittopokaalien laskeminen voittamattomille vain voittamattomuuden takia on tosiaan vihoviimestä. Scorsese olisi ansainnut voittaa vähintään viisi kertaa sen, mutta ei todellakaan departedilla.