Persepolis (2007) ja viikko 9

Iranilaissyntyisen Marjane Satrapin omaelämänkerrallisiin sarjakuviin perustuva Persepolis on ranskalaistuneen piirtäjän itsensä ja Vincent Paronnaudin ohjaama. Pääosin mustavalkoinen animaatio on rohkeasti kerrottu kasvutarina Iranissa syntyneestä tytöstä, jonka suuri suu on koitua turmioksi kun kiihkoilijat pääsevät maassa valtaan ja vaativat naisia hunnutettavan. Vaikka aihe on raskas, elokuvassa löytyy myös paljon huumoria ja elämäniloa, jota maustetaan vielä länsimaisella musiikilla, joka astuu kuvaan tukemaan tytön kasvua. Elokuva on jaettu kahteen osaan ja toinen puolisko kertoo teini-ikäistyneen Marjanen elämästä Itävallan Wienissä.

Animaatiojälki on äärimmäisen miellyttävää, muttei liian totista. Hauskoista teknisistä kikoista ja kevennyksistä saadaan nauttia raskaiden sotakuvien vastapainoksi ja päinvastoin. Ääninäyttelijöiksikin on saatu sellaiset ranskattaret kun Chiara Mastroianni ja Catherine Deneuve. Elokuva oli aikoinaan ehdolla voittamaan parhaan animaation Oscarin, mutta Rottatouille vei tuolloin pidemmän korren. Todella vaikea itseasiassa päättää niiden kahden tyystin erilaisen, mutta erinomaisen animaation välillä kumpi olisikaan parempi. Kumpikin omalla sarallaan maailman parhaita. Persepolis on saanut myös suurta vastustusta osakseen, niin lähi-idässä kuin Amerikassa. Ihme jos se ei olisi sitä tehnyt, se on suorapuheinen, eikä pelkää puhua asioista niinkuin ne on.


Viikko 9

Skavabölen pojat (2009) ***

Näin elokuvan nyt toista kertaa ja samaa mieltä olen siitä kuin ensimmäistä kertaa elokuvissa nähdessäni. Lapsuuden kuvaus siinä on erittäin onnistunut ja leffassa on paljon hyvää, mutten kertakaikkiaan tykkää elokuvan ns. nykyhetkestä. Se ei toimi kovin hyvin ja se ajaa koko elokuvaa turhan paljon sivuraiteille. Siitä saisi niin paljon enemmän irti jos keskityttäisiin vain menneeseen. Kannattaa toki katsoa jos ei ole vielä nähnyt.

Sidottu (2005) ****

Aina pitäisi tutkia tarkkaan televisiotarjonta kaikilta mahdollisilta kanavilta, sillä on hyvin epätodennäköistä, että sattuu huomaamaan tällaisen helmen, joka esitetään viitoskanavalta eli Voicelta. Sidottu kertoo sotaveteraanista (Adrien Brody), joka passitetaan väärin perustein mielisairaalan kyseenalaisiin ihmiskokeisiin. Vaikka elokuvassa käsitellään aikamatkailua, se ei ole tippaakaan scifielokuva, vaan lähinnä Perhosvaikutuksen kaltainen fantasiamysteeri. Olen missannut tämän elokuvan olemassaolon täysin ja sen löytyminen oli oikein tervetullut yllätys. Naispääosassa Keira Knightley ja tostaiseksi hänen parhaita roolejaan.

Persepolis (2007) *****

Vuosi elämästä (2010) ***

Reindeerspotting (2010) ****

Toiseen kertaan tämäkin suomalainen nyt nähty. Teho ei ole heikentynyt, dokumentti on erittäin onnistunut kokonaisuus ja se on varsin outoa, ottaen huomioon sen tekotavan. Huumeita itsekin pumppaava kaveri alkaa kuvaamaan narkkaavaa kaveriporukkaansa ja ottaa silmätikukseen Janin, joka suunnittelee lähtevänsä Rovaniemeltä maailmalle. Elämänviisauksia ja hörhöilyä on luvassa koko rahan edestä. Surullista ehkä, mutta sitä tosiasiaa ei voi kiistää, etteikö tulos olisi äärettömän hauskaa seurattavaa.

Double Indemnity (1944) ****

Tämä klassinen film noir oli minulta ennestään näkemättä ja asia tuli nyt vihdoin korjattua. Tyylilajia reilusti tankanneena on tullut nähtyä jos jonkinlaista tekelettä ja Teeman sarjaa seuranneetkin sai vähän aikaa sitten todistaa genren olevan vähintäänkin ailahtelevaa sorttia. Double Indemnity - Nainen ilman omaatuntoa on tyylilajin hyvin puhdas perusteos, suoraan koko lajityypin juurilta. Siinä on perusasiat enemmän kuin hallussa, Barbara Stanwyckin esittämä pirullinen femme fatale, Fred MacMurray häneen lankeavana hyväuskoisena äijänreppanana ja poliisimestari, jota esittää yksi suurista tuon ajan suosikeistani, Edward G. Robinson.

Vääräuskoinen (2010) ***

Tuore brittikomedia uskonasioista. Muslimimies löytää kadonneen syntymätodistuksensa ja katkera totuus paljastuu, mies onkin syntyjään juutalainen. Elokuva repii huumoria arasta asiasta ja onnistuukin tekemään sen tyylillä, sekä enemmän ja vähemmän hyvällä maulla. Jos aihe jo tuntuu kolahtavan, tuskin voi mennä paljon pieleen. Elokuvan dvd:llä on muuten ehkä yksi maailmanhistorian rumimmista kansista.