tiistai 8. maaliskuuta 2011

Black Swan (2010)


Puhtoinen ja neitseellinen Nina asuu yhdessä ylikontrolloivan balettiurassaan puolitiehen jääneen äidin kanssa ja haaveilee pääosasta Joutsenlammen uudessa versiossa. Äiti tahtoo tyttärensä saavuttavan unelman, johon ei ikinä itse yltänyt. Peli on henkisesti ja fyysisesti niin rankkaa, että huipulle päästäkseen on revittävä itsestään esiin toinen persoona, joka ei tule olemaan helppoa herkältä tytöltä ilkeiden kilpasiskojen keskellä. Etenkään kun baletin ohjaaja ei anna armoa ja näyttämön edellinen pikku prinsessa kummittelee katkerana sivussa.

Darren Aronofskyn Black Swan sisältää kaikkea sitä mistä elokuvissa pidän eniten. Ihmismielen synkkiä sivupolkuja ja todellisuuskäsitysten häilyviä rajoja, äärimmäistä traagisuutta ja suurinta kauneutta. Ohjaaja on lainannut monilta mestareilta, omilta suosikeiltani ja lopputuloksessa kohtaa muutamat kaikkien aikojen suosikkielokuvistani, Roman Polanskin Inho ja Michael Powellin ja Emeric Pressburgerin Punaiset kengät. Pidän myös metaforista ja symbolismista elokuvissa, oli se sitten päivänselvää tai lynchmaisen kryptista. Tässä saa kelpo annoksen myös sitä osastoa. Tällä kertaa voin olla kuitenkin aika varma, etten ole mieltymykseni kanssa yksin ja voinkin suositella elokuvaa lähes kaikille, paitsi niille kaikista herkimmille mielille.

Elokuva on psykologinen trilleri, joka pitää otteessaan loistavan tunnelman ja näyttelijätyön ansiosta. Se on toki hienosti kuvattu, mutta varsinaisen balettikohtauksen suhteen käännyn edelleen Punaisten kenkien (1948) vartin mittaisen episodin pariin, joka on kaikkien aikojen suosikkikohtauksiani. Odotin oikeastaan kokoajan jotain vastaavaa Black Swanilta ja sitä ei vain ikinä tullut. Elokuva on kuitenkin visuaalisesti erittäin vaikuttava ja kun siihen lisää upean äänen ja musiikin käytön tuloksena on mahtipontisen kaunis ja synkkä satu yhdeltä aikamme suurilta taitureilta, ohjaaja Aronofskylta, joka on tullut tutuksi ihmisruumista ja -psyykeä raastavista elokuvistaan. Ohjaajan edellinen elokuva Wrestler on tavallaan Black Swanin läheisin sisarteos, mutta jollain tapaa tyylillisesti kuitenkin niin kaukana.

Seksuaalisen heräämisen aiheuttamia tuskia ja pelkoja kuvataan ahdistavasti ja mielen rapistumisen vaiheet on tulla katsojankin ihon alle. Suurimman osan elokuvaa maltetaan pitää hiipivä jännitys taitavasti yllä ilman ylilyöntejä, mutta tehokas säikyttely on haluttu kuitenkin sisällyttää elokuvaan jopa kerran pari liikaa. Nuokin kohtaukset ovat ilman muuta hienoja ja tehokkaita, mutta niiden myötä sujuva tunnelma saattaa kokea hetkellisen kolauksen. En silti lähtisi muuttamaan kohtaustakaan, kokonaisuus on sitä paitsi hienosti leikattu yhteen ja pidän erityisesti ääniteemoista, joilla kohtauksia tuetaan.

Psykologisen trillerin kentällä Black Swan pääsee suurimpien seuraan, Polanski, Lynch, Kubrick, Hitchcock, Fincher ja nyt Aronofsky. Täytyy myös sanoa, että Léonista asti ihailemani Natalie Portman ylittää nimikkojoutsenena itsensä. Väheksymättä yhtään muita näyttelijöitä, jokainen merkittävä rooli on nimittäin täytetty ensiluokkaisesti, vaikka Mila Kunis hieman etukäteen oudoksuttikin. Tämä on ehdottomasti viime vuoden paras elokuva ja pakkohankinta myös kotiin, suosittelen kuitenkin käymään teatterissa katsomassa, koska elokuvan ulottuvuudet tulevat aivan varmasti parhaiten esiin teatteriympäristössä.

_______________________________________


Parin kuukauden piina on vihdoin päättynyt. Black Swan kerkesi saavuttaa melkoiset odotukset tänä aikana kun siitä alkoi näkyä arvosteluja ja juttuja kaikkialla. Jätin järjestelmällisesti tekstit lukematta, koska halusin pitää itseni ilman ennakkokäsityksiä ja -odotuksia sisällöstä. Tämä häiritsi myös mm. Oscar-gaalan seuraamista kun klippien aikana teki mieli katsella ennemmin seiniä kuin ruutua. Vaikka lähtökohtaisesti voi sanoa, ettei elokuvan juoni ollut mikään yllätyksellinen, pätkien näkeminen ei ole mukavaa lähinnä sen takia, että elokuvan yleinen tunnelma avautuu niissä niin paljon. Nyt pitääkin yrittää metsästää kaikki missatut jutut aiheesta, kirjanmerkkeihinhän niitä ei aikoinaan tajunnut pistää.


4 kommenttia:

  1. Black Swan on mieletön. Yllätyksettömästä juonesta oltiin saatu yllätyksellinen elokuva. Loistavaa<3

    VastaaPoista
  2. Kohta sen näen itsekin, yltääkö elokuva odotusten tasolle. Ainakin Pi, Requiem For A Dream, The Wrestler ja The Fountain samalta ohjaajalta ovat jääneet pysyvästi mieleen ja hätkähdyttivät toivotulla tavalla. Samaa janoaisin myös Black Swanilta.

    VastaaPoista
  3. En usko että voi mennä vikaan jos on aiemmistaki tykänny. Kieltämättä todella vaikuttava leffa ja vaikkei juoni yllätä, elokuva osaa yllättää.

    VastaaPoista
  4. Wow that was strange. I just wrote an incredibly
    long comment but after I clicked submit my comment didn't appear. Grrrr... well I'm not writing all that over again.
    Anyhow, just wanted to say superb blog!

    Here is my page ... electronic cigarette

    VastaaPoista