Kun elokuvan mainostetaan isoin kirjaimin olevan Titanicin ja Avatarin tekijältä, olisi mielenkiintoista tietää kuinka paljon James Cameronilla on tosiaan ollut asian kanssa tekemistä. Cameron valitsi Alister Griersonin ohjaamaan tämän vedenalaisiin tositapahtumiin perustuvan australialiasproduktion, jossa hyödynnetään hänen itsensä Avataria varten kehittämää kuvaustekniikkaa. Cameron ehkä kärräsi myös tarvittavan rahoituksen elokuvaa varten, mutta jos se on elokuvan ainut mainosvaltti, voi olla varma ettei sisältö ole kummoista. Leffa on kuitenkin tahkonut kelpo voitot ja se on jo kymmenen tuottoisimman australialaisen elokuvan joukossa ikinä.
Cameron itsehän on vanha vesipeto, se on tullut jo selväksi fiktiivisellä Abyssilla ja dokumentaarisella Ghosts of the Abyssilla. Sanctum ei kuitenkaan ole mikään syvänmeren seikkailu kuten Cameronin omissa elokuvissa, vaan vedentäyteisten luolistojen läpiräpiköinti. Oikeastaan tunnelma on aluksi kuin ranskalaisessa luolistokauhuelokuvassa Descentissä konsanaan, tosin ilman zombeja. Osasta roolisuorituksia sekään ei jää tosin paljosta vajaaksi.
Elokuvana tuotos on aika heikko, ensinnäkin näyttelijäsuoritukset on niin kehnoja että retkiseurue taitaa olla vain nippu uimataitoisia vastaantulijoita (tai sitten minulla on yksinkertaisesti joku ongelma australialaisia kohtaan). Toiseksi, käsikirjoitus ei tosiaan ole parhaasta päästä, eikä siirapiltakaan vältytä. Mitä jää, pari tuntia vedenalaisotoksia? Oikeastaan ei edes sitä, ihan kohtalaisen kuivalla maalla suurin osa ajasta vietetään.
Tykkään vedenalaisista elokuvista ja kohtauksista, siksi Oceansiakin kohtaan on todella suuret odotukset. Sanctumin vedenalainen kuvaus sinänsä on melko keskivertoa, mutta 3D-efekti tekee siitä jopa ihan hienoa. Se on sinänsä paljon sanottu, sillä tähän asti en ole puoltanut tekniikkaa juuri lainkaan. Animaatioissa se toimii ihan hyvin, mutta ihan elävää elämää kuvatessa turhinta turhaa. Vaikkei Sanctum elokuvana olekaan kummoinen, tämä on parhaiten 3D-efektiä hyödyntävä elokuva animaatiokentän ulkopuolelta, jonka olen nähnyt.
_____________________________________
Dilemma on, tuleeko 3D ottaa huomioon elokuvaa arvostellessa. Se ei tee itse elokuvaa paremmaksi, se tekee elämyksen paremmaksi. Jos käyn katsomassa elokuvan livesäestyksellä, se on parhaimmillaan mahtava elämys. Kun katson saman elokuvan kotona pikkuisesta räppänästä, se ei potki enää yhtään. Elokuva ei muutu, vain kokemus. Joten saanko antaa lisäpisteitä siitä, että elokuva on rillit päällä kivemman näköinen. Eikä edes häikäisevän hieno, lähinnä vain hienompi kuin mikään aiemmin näkemäni. Ennemminkin pitäisi arvostella elokuva elokuvana ja antaa siihen kylkeen erityismaininta ihan pätevästä oheisonnistumisesta. Mutta niin en kuitenkaan tee, vaan luovutan tuon mitalin yhden aivan normaalin lisäpointsin muodossa lopulliseen arvioon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti